Australialainen Matthew Barrett on opiskellut suomea puolet elämästään ja rakentanut elämänsä tänne. Hän pitää itseään suomalaisena, mutta lakimuutoksen myötä kansalaisuutta hän joutuu vielä odottamaan.
Duudsonit ja metallimusiikki olivat ainoat asiat, jotka Matthew Barrett tiesi Suomesta noin 15 vuotta sitten.
32-vuotias Barrett on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti neljä vuotta, ja Suomen kansalaisuuden saamiseen tarvittava asumisaika oli melkein jo täyttymässä – ennen kuin Suomen nykyinen hallitus päätti korottaa yleistä asumisaikaa.
– Suomen kansalaisuuden saaminen ei välttämättä muuttaisi arkipäivääni, mutta tuntisin itseni enemmän tervetulleeksi tähän maahan, sillä koen jo nyt olevani suomalainen, hän sanoo.
Barrett kertoo tässä haastattelussa, millaista hänen kotoutumisensa on Suomeen ollut ja mitä mieltä hän on hallituksen muutoksista kansalaisuuslakiin.
Barrett on opiskellut suomen kieltä käytännössä puolet elämästään. Hän aloitti suomen kielen opiskelun harrastuksena Australiassa vuonna 2009 ja on myös opettanut Australiassa suomen kieltä.
– Aiemmin luulin, ettei Suomessa puhuta ollenkaan englantia. Halusin matkustaa tänne, joten ajattelin myös, että paikallista kieltä pitää osata, hän toteaa.
Barrett muutti Suomeen vakituisesti asumaan vuonna 2020, ja vanhan lainsäädännön mukaan Barrett olisi voinut hakea Suomen kansalaisuutta kahden kuukauden päästä, mutta nyt laki ehtii muuttua ennen hänen asumisajan täyttymistä.
Lakimuutos tulee voimaan 1. lokakuuta, ja se on osa hallituksen kolmiosaista kansalaisuuslain paketin valmistelua.
Seuraavassa lakipaketissa tiukennetaan kansalaisuuslain nuhteettomuus- ja toimeentuloedellytyksiä sekä otetaan käyttöön kansalaisuuskoe.
Muutaman vuoden opiskelu ei riittänyt
Matthew Barrett saapui ensimmäistä kertaa Suomeen lomalle joulukuussa 2012.
– Kaikki sanoivat, ettei tänne kannata tulla joulukuussa, sillä Suomi on niin kaunis kesäisin, mutta olin vähän jästipää ja tulin kuitenkin.
Ensimmäisen "kulttuurishokin" hän koki jo Rautatieaseman kahvilassa, kun hän tottuneesti kysyi kahvilan myyjältä kuulumisia.
– Australiassa se on normaalia, mutta jos katse olisi voinut tappaa, en olisi tässä enää, Barrett naurahtaa.
Samalla hän huomasi, ettei muutaman vuoden suomen kielen opiskelu riittänyt mihinkään.
Enää suomen kielen opiskelu ei ole hänelle harrastus, vaan kieli, jota Barrett käyttää joka päivä ja koko ajan.
"Poikkeus"
Kun Barrett asui Suomessa ensimmäistä kertaa vuosina 2015–2016 ja oli opiskellut suomea noin viisi vuotta, hän koki ettei pärjää tavallisissa keskusteluissa.
– En esimerkiksi pystynyt kommunikoimaan kunnolla silloisen tyttöystäväni perheen kanssa tai hoitamaan asioitani suomeksi.
Barrett muutti Suomeen vakituisesti asumaan vuonna 2020 opiskelemaan. Lopulta hän joutui tekemään alansa perusopinnot uudestaan, sillä Australiassa tehtyjen opintojen ei uskottu olevan riittävän kattavia. Opiskelu kuitenkin antoi tarvittavia kontakteja ja lopulta työpaikan.
– Vaati työnantajalta luottoa, että osaan hommani, vaikka en osannut aivan kaikkia sähköalan sanoja silloin, hän toteaa.
Barrett kokee olevansa onnekas siinä, että asiat lopulta onnistuivat näinkin helposti lopulta.
– Minun kokemukseni ei tietenkään vastaa kaikkien ulkomaalaisten kokemusta Suomesta. Koen olevani enemmänkin poikkeus, hän toteaa.
Miten asumisaika kotouttaa, jos kielitaito ei kohene?
Hallituksen mukaan asumisajan pidentäminen korostaa "onnistunutta kotouttamista".
Samalla ei kuitenkaan tehdä muutoksia esimerkiksi kielitaidon vaatimuksiin.
Matthew Barrett on sitä mieltä, että mikäli hallituksen toive olisi parempi maahanmuuttajien kotouttaminen, tulisi muutoksia tehdä enemmänkin kielitaitovaatimuksiin eikä asumisaikaan.
Tällä hetkellä kansalaisuuden saamiseksi vaaditaan B1-tason suomen kieltä, mutta Barrett huomauttaa, että se ei välttämättä riitä työskentelyyn.
Kielitaito ei kuitenkaan parane pelkästään koulun penkillä, vaan se vaatii myös opiskelijan omaa motivaatiota ja sitä, että heikommankin kielitaidon osaaja otetaan mukaan esimerkiksi työelämään tai kaveripiiriin.
– Aiemmin, jos en ole jotain ymmärtänyt, olen pystynyt kysymään ystäviltäni apua tai tietoa siitä, missä esimerkiksi pitää tiettyjä viranomaisasioita hoitaa. On ihmisiä, joilla ei ole ketään, jolta kysyä apua tai ne asuvat omassa ulkomaalaisista koostuvissa yhteisöissään.
Barrettin kokemusten mukaan maahanmuuttajien suomen tunneilla pitäisi enemmän keskittyä juuri puhumiseen eikä niinkään kieliopin tankkaamiseen.
– Esimerkiksi tarinankerrontaa hyödyntävä TRPS-metodi (teaching proficiency through storytelling) voisi olla monelle lähestyttävämpi tapa oppia kieliä, jos esimerkiksi on haasteita lukemisessa tai kieliopin ymmärtämisessä.
Kansalaisuuskoe "kuin pubivisa"
Australiassa kansalaisiksi pyrkiviltä vaaditaan kansalaisuuskokeen suorittamista, nyt Suomeenkin suunnitellaan sellaista.
Barrett sanoo, että koe voisi olla hänen mielestään ihan hyvä keino varmistaa, että maahan muuttaneet ovat jotain maastaan oppineet, mutta liikaa painoarvoa sille ei tulisi antaa.
– Itseasiassa testasin juuri yhtenä päivänä kaverini kanssa Australian kansalaisuuskoetta netistä löytyvillä testikysymyksillä. Kuka tahansa pystyisi oppimaan vastaukset näihin pubivisa-tyyppisiin kysymyksiin, hän toteaa.
Kansalaisuuskoetta paremmin kotouttamista tukisi Barrettin mielestä mikä tahansa sosiaalinen harrastus, jossa olisi niin ulkomaalaisia kuin suomalaisiakin.
– Lisäksi jos kielitasovaatimus olisi korkeampi, esimerkiksi C2 nykyisen B1-tason sijaan, niin samat ihmiset joutuisivat oppimaan jotain, joka oikeasti auttaa heitä arjessaan täällä Suomessa – sen sijaan että he oppisivat jotain, joka sopii lähinnä pubivisaan.