USA 2010. Ohjaus: Robert Rodriguez. Käsikirjoitus: Robert Rodriguez, Alvaro Rodriguez. Kuvaus: Jimmy Lindsey. Leikkaus: Rebecca Rodriguez, Robert Rodriguez. Musiikki: John Debney, Carl Thiel. Tuotanto: Elizabeth Avellan, Robert Rodriguez, Rick Schwartz. Pääosissa: Danny Trejo, Steven Seagal, Jessica Alba, Michelle Rodriguez, Robert De Niro, Jeff Fahey, Don Johnson, Lindsay Lohan. Kesto: 106 min.
Robert Rodriguezin ja Quentin Tarantinon kahden elokuvan Grindhouse-projekti menestyi kehnosti, mikä ei kuitenkaan ole miehiä lannistanut. Rodriguezin ohjaama Machete on tarina kivikasvoisesta tappokoneesta nimeltä Machete, kekseliäistä aseista ja listimistavoista ja siinä sivussa hiukan USA:n maahanmuuttopolitiikastakin.
Mutta ennen muuta elokuva on kumarrus verta suihkuaville splattereille, joissa sadistisia tappokohtauksia esitellään pitkään ja hartaasti. Kuvioon kuuluu myös se, että miehet ovat pelottomia ja maskuliinisia, naiset käsittämättömän kauniita, seksikkäitä ja vähäpukeisia. Näin myös Machetessa.
Elokuvan hurjamaineisen ex-agentin Macheten (Danny Trejo) valttina on murhaava asenne ja taito soveltaa tuota asennetta käytäntöön. Dramaattinen välienselvittely Meksikossa ajaa hymyttömän sankarin Texasiin, jossa menneisyys ei jätä miestä rauhaan.
Texasissa Macheten harmina on korruption ja petoksen vyyhti, johon on sotkeutunut myös senaattori McLaughlin (Robert De Niro). Tehtyään joukon vääriä siirtoja Machete alkaa määrätietoisesti paljastaa vallanpitäjien salaliittoa ja puhdistaa samalla omaa nimeään.
Tarantino ja Rodriguez ovat jo pitkään tehneet kunniaa halpisbudjeteilla tuotetuille verikekkereille. Heidän elokuvissaan kiinnostaa aina se, keitä yllättäviä näyttelijöitä niissä nähdään, kuinka mielikuvituksellisilla tavoilla ihmisiä tapetaan ja miten älyttömiä lausahduksia henkilöhahmojen suuhun on käsikirjoitettu.
Machetessa nähdään muun muassa Steven Seagal ja Don Johnson. Jälkimmäistä ei tahdo ensin tunnistaa tuuheiden pulisonkien takaa. Rodriguezilla on taatusti myös ollut hillittömän hauskaa pukiessaan elokuvamaailman pahan tytön Lindsay Lohanin nunnankaapuun. Julkkisnäyttelijöistä suurimman roolin tekee Robert De Niro moraalittomana senaattorina. Tarinaan on ahdettu valtava määrä henkilöitä ja sivujuonia, joista osa on tarinan kannalta täysin turhia.
Väkivallanteot kauniin kirkkomusiikin soidessa taustalla on usein käytetty tehokeino. Rodriguez tekee tämän Machetessa hyvin muttei mitenkään omaperäisesti. Ohjaaja ymmärtää myös hienojen kuvien ja kuvakulmien päälle, vaikkei se olekaan tässä elokuvassa se tärkein juttu. Korniksi kääntyvä väkivalta on jo kauan ollut osa valtavirtaelokuvaa, minkä vuoksi teurastuskarkeloiden uusi tuleminen alkaa olla jo väsähtänyt vitsi.
Macheten harvasanaisuudessa olisi ollut aineksia meheväänkin huumoriin. Sellaiset lausahdukset kuin ”Machete ei tekstaa, Machete hankkii todisteita” tai ”Jumala armahtaa, Machete ei” saavat aikaan korkeintaan hymähdyksen.
Vähäpuheisesta, armoa tuntemattomasta tappajasta on nähty jo niin monta muunnelmaa, ettei Macheten kovaotteinen toiminta jaksa innostaa.
Teksti: Minna Karila