Monet maahanmuuttajanaiset kokevat syrjintää paitsi suomalaisessa yhteiskunnassa myös omissa yhteisöissään. Perheväkivalta on ongelmista suurimpia. Asiantuntijan mielestä kotouttamisessa on monesti epäonnistuttu.
Monika-Naisten liiton voimavarakeskuksen johtaja Natalie Gerbertille maahanmuuttajanaisten kokema syrjintä on tuttua. Suoranaisen rasismin lisäksi naiset törmäävät syrjintään esimerkiksi työelämässä.
– Huoltajuuskiistoissa voidaan katsoa, että äiti ei ole sopiva huoltajaksi, jos puoliso on suomalainen. Lisäksi työllistymisprosessissa voidaan kaihtaa vieraalta kuulostavaa sukunimeä.
Gerbert muistuttaa, että termi maahanmuuttaja on harhaanjohtava: se niputtaa yhteen suuren joukon mitä erilaisimmista oloista tulevia naisia. Esimerkiksi Monika-Naisten asiakkaina on naisia 70 eri maasta, ja jotkut heistä ovat voineet lähtömaassaan toimia vaikkapa yliopiston professoreina, toiset taas ovat päätyneet äideiksi jo 12-vuotiaina tyttöinä pakkoavioliiton myötä.
Vaikkapa Kanadasta Suomeen muuttava suomalaisen vaimo kokee elämän uudessa maassa aivan eri tavalla kuin vastaanottokeskuksen kautta maahan saapuva kouluttamaton afrikkalaisnainen.
Jopa puolet asiakkaista on naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Toisinaan yhteydenottoja tulee myös esimerkiksi muslimimiesten suomalaisilta vaimoilta.
Väkivalta varjostaa elämää
Monika-Naiset tekee pitkälti työtä väkivaltaa kohdanneiden naisten parissa, joten heidän asiakkaansa ottavat tavallisesti yhteyttä ikävien asioiden tiimoilta.
– Tavallisesti silloin asiat eivät ole menneet niin kuin odotettiin. Voi olla kyse esimerkiksi fyysisestä tai henkisestä väkivallasta, tai esimerkiksi siitä, että naisella ei ole omaa rahaa.
Naisilla ei aina ole tietoa oikeuksistaan ja siitä, mikä on Suomessa hyväksyttyä ja mikä ei.
– Jotkut tietävät jotain, jotkut kuvittelevat tietävänsä, ja osa ei tiedä mitään.
– Väkivalta perheissä on isoin ongelma. He elävät pelossa, ja meidän tavoitteemme on auttaa heitä pääsemään väkivallan kierteestä, Gerbert sanoo.
Korkeampi riski kuolla väkivaltaan
Alistettujen naisten kanssa liikkeelle lähdetään usein pienin askelin. Se, että nainen voi päättää mitä ostaa kaupasta, tai että hän saa ylipäänsä käydä kaupassa, voi olla alku pitkällä tiellä kohti itsenäistä elämää, Gerbert kertoo.
Poliisitilastojen valossa Suomessa kuolee keskimäärin 25–30 naista vuosittain kotonaan väkivallan uhrina. Heistä jopa 4–5 voi olla maahanmuuttajataustaisia.
– Jos heidän osuutensa koko väestöstä on noin 3 prosenttia, tarkoittaa tämä, että heillä riski on korkeampi.
Syiden Gerbert sanoo olevan pitkälti spekulaatiota. Tekijä voi olla maahanmuuttajataustainen siinä missä suomalainenkin. Yksi syy on kuitenkin sosiaalisen aseman heikkous. Heikko sosiaalinen asema altistaa aina väkivallalle, ja tämä näkyy supisuomalaisten humalaistenkin kahnauksissa, Gerbert huomauttaa.
Mikä tahansa perheväkivalta on piilorikollisuutta, jossa ennaltaehkäisevällä työllä on tärkeä rooli.. Viimeaikaisia perhesurmiakin ajatellen Gerbert toivoo lisää matalan kynnyksen palveluja.
Naiset jätetään syrjäytymään kotiin
Kotouttaminen on tehokkain tapa ehkäistä perheväkivaltaa maahanmuuttajien keskuudessa.
– Kotoutumisen onnistuminen, se onko sopeuduttu, onko ulkopuolisia kontakteja, vaikuttaa siihen, millaista perhe-elämä on. Sosiaaliset syyt painavat enemmän kuin kulttuuritausta, Gerbert uskoo.
– Ollaanko aina vieraina? Mitä tehdään väärin?
Gerbert toteaa, että kotouttamisessa on monessa kohtaa epäonnistuttu. Uusi kotouttamislaki tuli voimaan viime vuoden syyskuussa, mutta sitä ennen moni jäi kotouttamistoimenpiteiden ulkopuolelle. Ilman toimenpiteitäkin toisten mahdollisuudet uuteen elämään ovat heikommat, Gerbert muistuttaa. Kidutetun pakolaisen lähtökohta uuteen elämään on vaikeampi kuin koulutetulla tulijalla.
Gerbert toivoo, että naisten tarpeet otettaisiin kotouttamisessa entistä paremmin huomioon. Liian usein yhteiskunta tahtomattaan yhtyy oletukseen, että he ovat vain kotona hoitamassa lapsia. Kotiin jäänyt äiti syrjäytyy, vaikka lapset pääsisivätkin kouluun ja mies saisi töitä.
– Naisten voimaannuttaminen, se, että he pääsevät opiskelemaan, osallistumaan ja kertomaan oman mielipiteensä, on äärimmäisen tärkeää.
Gerbert kannustaa maahanmuuttajia olemaan myös itse yhteiskunnallisesti aktiivisia. Hän toivoo, että mahdollisimman moni käyttäisi esimerkiksi äänioikeuttaan.
– Kuinka monen maahanmuuttajan ääni tulee kuulluksi? Yhteiskunnallinen osallistuminen antaa tunnetta siitä, että kuulutaan tähän yhteiskuntaan.
Studio55.fi/Milja Haaksluoto
Kuvat: Colourbox.com