Monet maahanmuuttajanaiset kokevat syrjintää paitsi suomalaisessa yhteiskunnassa myös omissa yhteisöissään. Perheväkivalta on ongelmista suurimpia. Asiantuntijan mielestä kotouttamisessa on monesti epäonnistuttu.
Monika-Naisten liiton voimavarakeskuksen johtaja Natalie Gerbertille maahanmuuttajanaisten kokema syrjintä on tuttua. Suoranaisen rasismin lisäksi naiset törmäävät syrjintään esimerkiksi työelämässä.
– Huoltajuuskiistoissa voidaan katsoa, että äiti ei ole sopiva huoltajaksi, jos puoliso on suomalainen. Lisäksi työllistymisprosessissa voidaan kaihtaa vieraalta kuulostavaa sukunimeä.
Gerbert muistuttaa, että termi maahanmuuttaja on harhaanjohtava: se niputtaa yhteen suuren joukon mitä erilaisimmista oloista tulevia naisia. Esimerkiksi Monika-Naisten asiakkaina on naisia 70 eri maasta, ja jotkut heistä ovat voineet lähtömaassaan toimia vaikkapa yliopiston professoreina, toiset taas ovat päätyneet äideiksi jo 12-vuotiaina tyttöinä pakkoavioliiton myötä.
Vaikkapa Kanadasta Suomeen muuttava suomalaisen vaimo kokee elämän uudessa maassa aivan eri tavalla kuin vastaanottokeskuksen kautta maahan saapuva kouluttamaton afrikkalaisnainen.
Jopa puolet asiakkaista on naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Toisinaan yhteydenottoja tulee myös esimerkiksi muslimimiesten suomalaisilta vaimoilta.
Väkivalta varjostaa elämää
Monika-Naiset tekee pitkälti työtä väkivaltaa kohdanneiden naisten parissa, joten heidän asiakkaansa ottavat tavallisesti yhteyttä ikävien asioiden tiimoilta.
– Tavallisesti silloin asiat eivät ole menneet niin kuin odotettiin. Voi olla kyse esimerkiksi fyysisestä tai henkisestä väkivallasta, tai esimerkiksi siitä, että naisella ei ole omaa rahaa.
Naisilla ei aina ole tietoa oikeuksistaan ja siitä, mikä on Suomessa hyväksyttyä ja mikä ei.
