Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja! Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen kirjan.
Kirja: Huono äiti – Tunnustuksia
Kirjailija: Sari Helin
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Helmiä: 2
Kenelle: Huonoille äideille, itseään huonoksi äidiksi tituleeraaville, huonoksi äidiksi aikoville, Huonon äidin fanittajille.
Mistä on huonot äidit tehty? Syyllistävistä tarhatädeistä. Huutomerkeistä. Kulahtaneesta seksielämästä. Meikit naamalla -heräämisistä. Avioerolla uhkailusta. Suihkuvapaista päivistä. Pohjaan palaneista eineksistä. Univelasta. Löllöistä reisistä. Näsäviisaista, räkää syövistä kakaroista. Nakeista ja ranskalaisista. Yöllisistä oksennus- ja pyykkäyssessioista. Ja ennen kaikkea puhtaasta äidinrakkaudesta.
Huono äiti – tunnustuksia -teos on toimittaja ja kolumnisti Sari Helinin sivupersoonan aikaansaannos, jonka synnystyskivut alkoivat jo parisen vuotta sitten Huono äiti –blogista. Kantavana sloganina toimiva ”Yhden täytyy olla Huono, jotta muut voivat olla hyviä” on eräänlainen vastaisku ja synninpäästö vauvapalstojen haiskahtavalle omakehulle ja kaikkitietävyydelle, johon monet äidit, supersuorittajat ja täti-ihmiset tuntuvat nykypäivänä(kin) sortuvan. Huonosta äidistä on kehkeytynyt tarkoituksella tavaramerkki, jota seuraavat hurraahuutojen kera tuhannet ja taas tuhannet äidit, äidiksi aikovat tai äitimäisen kierolla huumorilla valmiiksi höystetyt sielut.
Huono äiti on saanut tilaamattomia neuvoja seuraavissa tilanteissa:
...huokaistessaan, että kylläpäs väsyttää (neuvo: syö d-vitamiinia)
...todetessaan, että kämppä on ihan räjähtäyt (neuvo: kuule laitat vaan tavarat aina paikoilleen, kyllä se siitä)
...tunnustaessaan, ettei jaksa lautapelejä (neuvo: on vaan pakko jaksaa, ne on niin kehittäviä)
...hankkiessaan geelikynnet (neuvo: äiti ei voi pitää geelikysiäkun pitää niin paljon tiskata)
...sanoessaan, että puoliso käy hermoon (neuvo: älä nyt, sehän on niin iiiihana ihminen)
...ihmetellessään jotain lapsen nukkumiseen/elämiseen/liikkumiseen/sairastamiseen liittyvää asiaa (neuvoista eri variaatiota)
Huono äiti omana tavaramerkkinään, blogina ja Facebook-ilmiönä on monille hykerryttävä piristysruiske harmaan arjen tai mustan huumorin keskelle, mutta ehkäpä kovien kansien sisällä moinen ulosanti ei toimi yhtä lennokkaasti – eikä naurata niin räkäisesti. Lapsettoman nuorehkon naisen on myös vaikea kääntää ajatusmoodia ravintolassa lasten kanssa -tuskaan ja avioerolla uhkailemisen maailmaan, eikä seksittömyys tai pettäminen niin kovasti naurata. (Älkääkä kiltit pelotelko meitä huumorintajuttomia lapsettomia liikaa…)
Etkö ole enää kuuma seksikissa? Et tietenkään, koska olet äiti ja äidit eivät ole kuumia seksikissoja. Äidin värkki joutuu synnytyksessä ensinnäkin sellaiseen vaaraan, ettei siitä kannata edes puhua jos halutaan, että maat ja kansat vielä lisääntyvät. Tulee arpia. Tulee peräpukamia. Olen sanonut kaikille tuleville äideille, ettei omaa värkkiä pidä missään nimessä mennä katsomaan millään peilillä synnytyksen jälkeen, koska se on vaan niin hirveä näky.
Uskon kuitenkin, että Huono äiti –opus on loistava lahjaidea lähipiirini mitä parhaimmille äideille, jotka huutavat autuaasti p*rkelettä lapsen melkein kipittäessä auton alle tai koiran ulostaessa matolle (ja valittavat tapahtuneesta lähes heti Facebookissa), jotka valitsevat suklaan punttisalin sijaan (ja valittavat siitä heti Facebookissa) ja jotka työntävät surutta ja tarkoituksellisen ohimennen lastenrattaat sinulle kun menette kauppakeskukseen ”kahville” (ja valittavat siitäkin myöhemmin Facebookissa) – ja jotka rakastavat jälkikasvuaan yli kaiken vaikka välillä sitä vähän potuttaisikin.
Teksti: Katri Koskinen
Kuva: Schildts & Söderströms, Shutterstock