Lukupiiri: Mistä on huonot äidit tehty?

...todetessaan, että kämppä on ihan räjähtäyt (neuvo: kuule laitat vaan tavarat aina paikoilleen, kyllä se siitä)

...tunnustaessaan, ettei jaksa lautapelejä (neuvo: on vaan pakko jaksaa, ne on niin kehittäviä)

...hankkiessaan geelikynnet (neuvo: äiti ei voi pitää geelikysiäkun pitää niin paljon tiskata)

...sanoessaan, että puoliso käy hermoon (neuvo: älä nyt, sehän on niin iiiihana ihminen)

...ihmetellessään jotain lapsen nukkumiseen/elämiseen/liikkumiseen/sairastamiseen liittyvää asiaa (neuvoista eri variaatiota)

Huono äiti omana tavaramerkkinään, blogina ja Facebook-ilmiönä on monille hykerryttävä piristysruiske harmaan arjen tai mustan huumorin keskelle, mutta ehkäpä kovien kansien sisällä moinen ulosanti ei toimi yhtä lennokkaasti – eikä naurata niin räkäisesti. Lapsettoman nuorehkon naisen on myös vaikea kääntää ajatusmoodia ravintolassa lasten kanssa -tuskaan ja avioerolla uhkailemisen maailmaan, eikä seksittömyys tai pettäminen niin kovasti naurata. (Älkääkä kiltit pelotelko meitä huumorintajuttomia lapsettomia liikaa…)

Etkö ole enää kuuma seksikissa? Et tietenkään, koska olet äiti ja äidit eivät ole kuumia seksikissoja. Äidin värkki joutuu synnytyksessä ensinnäkin sellaiseen vaaraan, ettei siitä kannata edes puhua jos halutaan, että maat ja kansat vielä lisääntyvät. Tulee arpia. Tulee peräpukamia. Olen sanonut kaikille tuleville äideille, ettei omaa värkkiä pidä missään nimessä mennä katsomaan millään peilillä synnytyksen jälkeen, koska se on vaan niin hirveä näky.

Uskon kuitenkin, että Huono äiti –opus on loistava lahjaidea lähipiirini mitä parhaimmille äideille, jotka huutavat autuaasti p*rkelettä lapsen melkein kipittäessä auton alle tai koiran ulostaessa matolle (ja valittavat tapahtuneesta lähes heti Facebookissa), jotka valitsevat suklaan punttisalin sijaan (ja valittavat siitä heti Facebookissa) ja jotka työntävät surutta ja tarkoituksellisen ohimennen lastenrattaat sinulle kun menette kauppakeskukseen ”kahville” (ja valittavat siitäkin myöhemmin Facebookissa) – ja jotka rakastavat jälkikasvuaan yli kaiken vaikka välillä sitä vähän potuttaisikin.

Teksti: Katri Koskinen

Kuva: Schildts & Söderströms, Shutterstock