En ole läsnä itselleni – löytyykö sisäinen rauha mystikon opeilla?

Koet elämässäsi hetken, jossa kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Et tiedä, mitä tekisit tai sanoisit.

Hengität syvään.

Koet hetken, hiljaisuuden. Yhtäkkiä pystyt näkemään selkeästi. Mitä se on?

– Jos haluat sanallisen vastauksen, en tiedä, montako elämää sinun täytyy elää selvittääksesi sen, Bob Reinstein toteaa.

– Mistä elämässä on kyse? Kuka todella olen tämän kuoren sisällä, kuoren, joka on ollut monessa roolissa vuosien varrella, muttei kuitenkaan ole yksikään noista rooleista? Olemme kiinnostuneita oikeista kysymyksistä, hän jatkaa.

Me-muodolla Reinstein viittaa Charles Ketchamiin. Ketcham on yhdysvaltalainen kapellimestari. Reinstein itse on opiskellut matematiikkaa, fysiikkaa sekä taloustiedettä ja toiminut opettajana, tiedetoimittajana, energia-asioihin erikoistuneena taloustieteilijänä, kansainvälisen kaupan neuvottelijana, runoilijana, kirjailijana, diplomaattina ja konsulttina.

Kaksikko kiertää maailmalla luennoimassa mystikko G. I. Gurdjieffin opetuksista.

Rutiinien uhri

Mystikko George Ivanovitš Gurdjieff, lyhemmin G. I., Gurdjieff, kehitti usein Neljänneksi Tieksi kutsutun metodin. Metodista kerrotaan monissa kirjoissa, mutta sen voi ymmärtää vain kokemalla sen itse.

Gurdjieff uskoi, ettei esimerkiksi sotia voisi syttyä, jos ihmiset olisivat tiedostavasti, henkisesti hereillä. Gurdjieffin mukaan ihminen on normaalitilassaan kuin unessa kulkeva robotti; oikeasti tietoisessa ihmisessä mielen, tunteiden ja kehon energiat toimivat yhdessä.

Ilman tietoisuutta ihminen toimii automaattisesti ja on rutiinien ja ulkoisten asioiden passiivinen uhri, joka näkee asiat aina subjektiivisesti. Gurdjieffin mukaan asioita ei saisi tarkastella välillisesti, toisten meille kertomina, vaan kokemalla ne omassa elämässään, itse.

"Täytyy tehdä tutkimusmatka"

Sekä Ketcham että Reinstein tutkivat "sisäisen avaruuden mysteeriä". On vaikeaa kuvata sanoin, mitä sisäinen avaruus on.

Ei ole olemassa yhtä, oikeaa vastausta siihen, millainen maailma sisällämme on. 

– Olemme kaikki täällä yhdessä, ja monilla on samoja kysymyksiä, Ketcham sanoo.

– Miksi reagoin asioihin tietyllä tavalla? Miksi minulla on vaikeuksia joidenkin ihmisten kanssa, toisten kanssa taas ei? Elämä ei ole ulkopuolellamme. Myös sisällämme on elämää. Mitä on sisäinen avaruus, ja miten pääsen yhteyteen sisäisen maailmani kanssa? hän jatkaa.

Tänä aamuna herään täynnä iloa. Huomenna koen surua, jolle ei ole syytä. Moni jakaa samat tuntemukset, mutta niiden syy on epäselvä. Joinain päivinä sitä kokee levottomuutta: on oltava muutakin kuin tämä, jokin muukin on varmasti mahdollista! Ongelmana on, ettei "se muu" tapahdu.

– Täytyy tehdä tutkimusmatka. Olemme kaikki ujoja ja arkoja saman mysteerin edessä. On vaikeaa puhua. Haluamme referenssejä ja jonkin pisteen, josta aloittaa, Ketcham sanoo.

Toinen tapa pohtia sisäisen maailman mysteerejä on pohtia, mitä elämästä puuttuu.

– Mitä muuta puuttuu kuin uusi iPhone, uusi nettisivu, jolla viettää aikaa? Mitä sinulta puuttuu? Mitä sellaista tunnet sisälläsi, mitä et osaa sanoittaa? Reinstein sanoo.

Minkä vuoksi elämäni kulki juuri tähän suuntaan: miksi muilla on lapsia, minulla ei? Mitä, jos olisinkin mennyt taidekouluun? 

– Miksi jotkin asiat ovat vain mahdollisuuksia sen sijaan, että ne tapahtuisivat meille? Nämä ovat kysymyksiä, joita moni ei kysy sanoin: ne ovat tuntemuksia kehossa. Jotakin puuttuu, minulla pitäisi olla jotakin, mitä minulla ei ole, enkä tiedä, mitä se on, Reinstein kuvailee.

Et ole tarkkaavainen

Missä puhelimeni on? Mitä olin sanomassa? Se on ihan kielen päällä…

Mitä olinkaan tekemässä?

Gurdjieff havaitsi, ettei ihmisellä ole tarkkaavaisuutta.

– Sitä on vaikea hyväksyä. Jos sanon sinulle, ettei sinulla ole tarkkaavaisuutta, sanot, että se on absurdia, Ketcham  sanoo.

Hän kuitenkin tutki omaa elämäänsä ja huomasi siellä täällä aukkoja – tilanteita, joista hän ei muista mitään.

– Gurdjieff pyytää meitä tulemaan tarkkaavaisiksi omasta käytöksestämme ja impulsseistamme. Kerron esimerkin, joka on tapahtunut monille: kädessäni on avain, avaan oven, laitan avaimen alas enkä seuraavana aamuna muista, mihin laitoin sen, Ketcham kuvaa.

– Kyllähän sitä voi sanoa, että vain unohti. Joskus kysymys on kuitenkin siitä, missä olit, kun laitoin avaimeni pöydälle. Sinulla ei ole aistimuistikuvaa siitä. Missä olit? Tämä on itsestään selvä esimerkki, joka näyttää, että jotakin puuttuu kyvystäni olla läsnä itselleni. Tämä on kysymys, johtaa suurempiin kysymyksiin, hän jatkaa.

Festareilta muistaa bändit, sukujuhlista tädin ihanan mekon. Mutta mitä sinulla oli ylläsi ensimmäisenä työpäivänäsi? Gurdjieffin mukaan ihminen ei ole länsä, eikä tämä siis muista itseään.

– Muistamme paikkoja, ihmisiä ja asioita, yleensä toisessa paikassa ja ajassa, muttemme muista itseämme tässä hetkessä. Jos katsot, mihin tunteesi ja ajatuksesi sinut vievät, huomaat usein, ettet ole täällä, läsnä, nyt. Olet jossakin, muttet täällä, Reinstein sanoo.

Universaaleja työkaluja

Gurdjieff välitti ideoitaan erilaisten menetelmien avulla. Miehen metodit koskevat sekä mieltä, sydäntä että kehoa: hän käytti apuna esimerkiksi musiikkia, tapaamisia, liikesarjoja, kirjoittamista ja ryhmätöitä. 

Sisäiseen avaruuteen käsiksi pääseminen vaatii hiljentymistä ja seisahtumista. Se kuulostaa epäilyttävästi nyt niin trendikkäältä mindfullnessilta. Reinsteinin mukaan metodeissa on samankaltaisuuksia. On tiettyjä universaaleja työkaluja, joilla pääsee lähemmäksi todellista sisintään.

– Yksi niistä on hiljeneminen: anna ajatusten ja tunteiden hiljentyä. On erilaisia tekniikoita. Salli tyyneyden tulla sisimpääsi. Älä salli tunteiden ja ajatusten viedä huomiotasi pois. Harjoittele hiljaisuudessa sitä, että tunteet ja ajatukset eivät vie keskittymistäsi pois. Se auttaa valmistautumaan kiireisiin hetkiin elämässämme.