Kymmenen vuotta sitten Gill Hicksin ja monen muun lontoolaisen elämä muuttui, kun neljä pommia räjähti Lontoon liikennevälineissä tunnin sisällä toisistaan.
37-vuotias Gill Hicks matkusti 7. heinäkuuta 2005 töihin yhdellä Lontoon monista ruuhkaisista metroista. Kello oli kymmentä vaille yhdeksän, kun vain muutaman metrin päässä hänestä seisonut itsemurhapommittaja räjäytti itsensä.
– Se oli kuin ottaisit hengähdyksen, niin nopeasti se tapahtui. Kaikki vain sukelsi käsinkosketeltavaan, raskaaseen pimeyteen, Hicks muistelee Huffington Postin haastattelussa.
Maatessaan veressä metron lattialla, Hicks arveli saaneensa sydänkohtauksen. Hän ajatteli olevansa kuollut, kunnes kuuli muiden matkustajien huutoa.
– Se sai rauhoitti minua oudolla tavalla: Mitä tahansa olikin tapahtunut, en ollut kuollut, enkä ollut yksin.
Pelastustyöntekijöiltä kesti tunti päästä metroverkoston uumeniin ja Hicks oli viimeinen henkilö, joka onnistuttiin pelastamaan pommin tuhoamasta metrotunnelista sinä päivänä. Hän menetti iskussa molemmat jalkansa ja 75 prosenttia verestään.
Uusi elämä
Ennustuksista huolimatta australialaissyntyinen Hicks kuitenkin selvisi ja kolme kuukautta iskun jälkeen hän pääsi pois sairaalasta.
Häneltä kysytään usein, antaako hän koskaan anteeksi Germaine Lindseylle, lähes hänen vieressään metrossa seisseelle terroristille.
