USA/Englanti 2002. Ohjaus: Mehdi Norowzian. Käsikirjoitus: Amir ja Massy Tadjedin. Tuotanto: Erica August, Sara Giles ja Jonathan Karlsen. Kuvaus: Zubin Mistry. Leikkaus: Tariq Anwar. Pääosissa: Joseph Fiennes, Elisabeth Shue, Mary Stuart Masterson, Dennis Hopper, Justin Chambers, Sam Shepard, Deborah Unger. Kesto: 103 min.
Mehdi Norowzianin esikoispitkässä on paljon aineksia, joista olisi voinut kehkeytyä kiehtova elokuva. Valitettavasti yritys on jäänyt puolitiehen, ja eturivin näyttelijöillä lastattu Leo on todellinen pettymys. Se on myyttisiin mittasuhteisiin kurkottava mutta latteuksiin lässähtävä eetos, jossa viaton sijaiskärsijä ottaa kantaakseen pahan maailman taakat. Taas.
Elokuva alkaa nykyajasta, jossa Stephen-niminen mies (Joseph Fiennes) vapautuu vankilasta 14 vuoden kakun jälkeen. Aikoinaan murhasta tuomittu, lempeäkasvoinen muukalainen saa töitä juurevan Vicin (Sam Shepard) omistaman kahvilabaarin apurina, mistä paikkaa terrorisoiva väkivaltainen juoppo Horace (Dennis Hopper) ei yhtään tykkää. Epäluuloja herättää muun muassa se seikka, että vähäpuheinen Stephen on linna-aikansa käynyt kirjeenvaihtoa nuoren pojan kanssa ja kerännyt sielunsukulaisensa kirjeistä jonkinlaisen avainromaanin. Stephen myös uhmaa inhaa Horacea puolustamalla sympaattista baarimaijaa Carolinea (Deborah Unger), joka ei jostain syystä lainkaan osaa puolustaa itseään.
Toisella tarinan tasolla, 1960-luvun Mississippissä, pikkukaupunkiin vasten tahtoaan muuttanut kotirouva Mary Bloom (sävykkäästi näyttelevä Elisabeth Shue) uhraa unelmiaan kiireisen professorimiehensä (Jake Weber) uran hyväksi. Koulutettu ja paljon lukenut nainen ei tahdo sopeutua ääriporvarilliseen yhteisöön eikä enää saa tyydytystä pienen tyttärensä hoivaamisesta, varsinkin kun mies oletettavasti pettää. Tappavaksi muuttunut arkielämä saa kohtalokkaan käänteen eräänä yönä, jona tapahtuu sekä perhetragedia että uusi syntymä: Mary saa pojan jonka nimeää Odysseus-romaanin mukaan Leopold Bloomiksi. Eikä nimi ole mikään positiivinen enne.