Lemmy Kilmister oli sivistynyt brittiläinen herrasmies – ja Suomen rakastaja.
Hän tunsi talvisodan historian ja Hurriganesin ja häntä oli helppo lähestyä, kunhan meni riittävän lähelle ja puhui kovaa. Huonokuuloinen mies.
Näin muistelee toimittaja ja rockblogisti Sami Ruokangas, joka tapasi Lemmyn viidesti ja näki yli 30 Motörheadin keikkaa.
Viinankäytön "ammattilainen"
Lemmy oli myös rankan rockelämän viimeisiä lipunkantajia. Viskiä naisia ja suoraviivaista soittoa, ilman desibelirajoja.
– Hän vaihtoi viskikolan vodkaan – lääkärin kehotuksesta. Vodka olisi terveellisempää. Mutta hän olikin viinankäytön ammattilainen. Baarikierroksilla amatöörit joivat kymmenen paukkua, Lemmy tyytyi kolmeen. Tosin tätä jatkui sitten vuodesta toiseen, miltei joka päivä, Lemmyyn useiden haastattelujen myötä tutustunut Ruokangas muistelee.
– Lemmy piti Suomesta ja suomalaisista, kävihän hän täällä keikalla 33 kertaa. Hän kutsui minut usein jatkoille ja baarikierroksille – mieluummin kuin jonkun muun maalaisen toimittajan. Puhuimme talvisodasta ja myös suomalaisesta rockista. Hän kyseli kuinka moni Hurriganesin jäsen on vielä hengissä.
