Mailapeli maahockey ei ole noussut Suomessa suureen suosioon, mutta kerran Suomi on pelannut lajia olympialaisissa: Helsingin kotikisoissa 1952. MTV Urheilu tavoitti toisen tuon joukkueen elossa olevan pelaajan, 88-vuotiaan Esko Silvennoisen.
Maahockey tuli ensimmäisen kerran Suomeen 1915 Saksassa opiskelleen Erik von Frenckellin mukana, ja sen harrastamisesta innostuivat ensin naiset. Vuoden 1918 sisällissota ja sitä seuranneet vuodet katkaisivat kuitenkin lajin täysipainoisen harjoittamisen, kunnes talvi- ja jatkosodan jälkeen vuonna 1946 maahockey sai Hollannin suurlähettilään pojan Wim van der Vlugthin myötä Suomessa uutta tuulta purjeisiinsa.
Hollantilaisen seurajoukkue De Batavierenin vierailu Suomessa nostatti tuona vuonna kiinnostusta lajiin, ja neljän vuoden päästä 1950 perustettiin Suomen Maahockeyliitto. Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran seuraavana vuonna 1951, ja lajin harrastaminen alkoi toden teolla Helsingin olympialaisiin valmistautumisen myötä.
Maahockeyn pariin päätyi myös päälajinaan jääkiekkoa pelannut Esko Silvennoinen. Viipurilaissyntyinen, Hämeenlinnaan sittemmin asettunut Silvennoinen oli ehtinyt pelata maahockeyta jo ennen olympialaisia, ja hänen taitonsa riittivät parikymppisenä nuorena miehenä historialliseen kisajoukkueeseen.
Silvennoinen sai joukkueen johdolta rahaa kuluja varten ja hyppäsi riveihin.
– Oli mahtava juttu, kun pääsin pelaamaan, Silvennoinen sanoo puhelinhaastattelussa.
Kahdessa ottelussa takkiin
Vaikka maahockeyn kilpailutoiminta oli Suomessa vasta käynnistynyt, se sai osallistua vuoden 1952 olympialaisten maahockeyhin isäntämaana. Ensimmäisen kierroksen ottelussa Helsingin Velodromilla tuli takkiin Belgialle maalein 0–6. Sen jälkeen Suomi hävisi Hämeenlinnan Kaurialan kentällä Saksalle sijoitusottelussa 0–7, ja isäntämaan pelit olivat ohi. Lopputuloksena 12 maan joukossa oli jaettu yhdeksäs sija.