Jari Litmanen elää tärkeimmät jalkapallon MM-muistonsa uudelleen tuoreessa Asian ytimessä.doc -dokumentissa Elämäni MM-kisat. Alkukesällä 1998 Litmanen suuntasi Ajaxista kesälomalle samalla kun suurin osa hänen pelikavereistaan matkasi Ranskassa pelattaviin MM-kisoihin.
– Ne kisat eivät tuntuneet enää kaukaisilta neljän vuoden välein jossain tuolla järjestettävältä huipputurnaukselta. Se tuntui itselle siltä, että tämähän on sitä tasoa ja pelaamista, jossa minä olen mukana. Ainoa vain, että en pelaa näissä kisoissa, Litmanen muistelee dokumentissa.
Yksi kaikkien aikojen parhaista arvokisojen ulkopuolelle urallaan jääneistä jalkapalloilijoista oli nähnyt pelikavereitaan MM-viheriöllä jo vuoden 1994 kisoissa Yhdysvalloissa. Tuolloin Hollannin taival päättyi Brasiliaa vastaan puolivälierissä, nyt sama toistui kierrosta myöhemmin.
– Brasilia oli vuoden 1998 kisoissa edelleen suosikkijoukkueeni, mutta kun Brasilia pelasi Hollantia vastaan, olin tietysti täysin Hollannin puolella. Tunsin ne pelaajat hyvinä kavereina, hyvinä pelikavereina ja hyvinä vastustajina.
– Oli vähän jännäkin fiilis seurata, kuinka voimakkaasti itse on Hollannin puolella. Tunsin ne pelaajat ja tiesin jo etukäteen, mitä seuraavaksi yritetään tai mitä joku pystyy tekemään. Sitten mentiin (välierässä) rangaistuspotkuihin. Ajaxissa olin ne vuodet aina lähtökohtaisesti ensimmäinen rankkarin ampuja. Jotenkin siinä oli sellainen ajatusmalli, että jos tämä nyt olisi seurajoukkuetoimintaa, olisin tuolla mukana ja ampumassa rankkaria.
Välierän varsinainen peliaika päättyi Ronaldon ja Patrick Kluivertin maalien myötä tasan ja paremmuutta erottamaan tarvittiin lopulta rangaistuspotkukilpailu. Siellä Hollannilta epäonnistuivat Phillip Cocu ja Litmasen joukkuetoveri Ronald de Boer. Veljesten rangaistuspotkujen saldo muodostui arvokisoissa tuohon aikaan karuksi.
– Hyvä ystäväni Frank de Boer epäonnistui kaksi vuotta myöhemmin EM-välierässä Italiaa vastaan pilkulta, sekä varsinaisella peliajalla että rankkarikilpailussa. Tuosta muuten täytyykin ruveta hänen kanssaan vielä vähän keskustelemaan, Litmanen naurahtaa.
