Juhani Tyrväinen ei pystynyt pelaamaan 19-vuotiaana jääkiekkoa vuoteen. Hän nousi isoveljensä Antin vanavedessä liigakiekkoilijaksi, ja on joutunut ottamaan veljensä teoista kolhuja myös omaan maineeseensa. Tyrväinen kertoo avoimesti isoveljen merkityksestä oman uran rakentumisessa.
MAINOS
Jääkiekon MM-kisat C Morella!
Ranska – Suomi sunnuntaina 19.5. klo 21.15 C More Sport 1/MTV3
Kaikki ottelut suorana C Morella ja cmore.fi -suoratoistopalvelussa!
Leijonissa pyyteetöntä työtä MM-ottelusta toiseen puurtava Juhani Tyrväinen syntyi Seinäjoella puolitoista vuotta myöhemmin kuin isoveljensä. Antti Tyrväinen ehti jo aloittaa koulunkin Pohjanmaalla, mutta perhe muutti ja Juhanin koulutaival alkoi Lahdessa. Lähes saman ikäiset veljekset ottivat lapsena kovastikin yhteen.
– Tuli kyllä paljonkin painittua. Kotona on monet tunnit vietetty omissa huoneissa rangaistuksena. Jossain 8-12 vuoden iässä tuli tapeltua ja painittua tosi paljon. Halusin näyttää isoveljelle ja isoveli halusi puolustautua. Antti halusi näyttää, että hän on kingi talossa ja minä halusin ehkä vähän haastaa sitä. Se on varmaan ihan normaalia veljespareilla, että välillä eskaloituu, Tyrväinen muistelee huvittuneena.
Juhani on luonteeltaan rauhallisempi, ja Anttia sapetti, kun nuorempi veli ei ärsyyntynyt, vaikka hän koitti ärsyttää. Vaikka iän puolesta Tyrväiset olisivat helposti menneet samoihin kaveriporukoihin, ero oli selkeä.
– Tuntuu ehkä siltä, että Antti piti minua paljon pienempänä, mitä ikäero oikeasti oli. Meillä oli ihan eri kaveriporukat, mutta nyt kun on tultu vanhemmiksi, olemme lähentyneet tosi paljon. Nykyään ollaan paljon enemmän tekemisissä, mitä ehkä silloin nuoruudessa.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
Yhdistävä tekijä on aina ollut jääkiekko. Lopulta siitä tuli molemmille ammatti. Tämän kevään liigapuolivälierissä seurattiin tarkasti, kun Juhanin HIFK ja Antin Pelicans ottivat yhteen. Jäällä veljeksissä on paljon samaa: asenne on se, että kaikki jätetään jäälle, pienimpiinkin väleihin tunnetaan, eikä kovia tilanteita kaihdeta. Antille ajatus jääkiekosta ammattina oli selkeämpi tavoite jo nuorempana.
– Hän oli mukana U18-MM-kisoissa ja sai liigasopimuksen aika nopeasti. Antilla se valkeni paljon aikaisemmin kuin minulla. Kun minä pelasin vielä A-junioreissa, en ajatellut ammattilaisuutta niin pitkälle. Tykkäsin pelata jääkiekkoa, enkä osannut kuvitella muuta kuin pelaavani jääkiekkoa, Tyrväinen miettii.
Vuosi ilman pelejä, jääkiekkouran jatko täysin epäselvä
19-vuotiaana Juhanin pelaaminen oli vaakalaudalla. Hänellä oli suuria ongelmia selässään ja pelit jäivät yli vuodeksi. Eri lääkärit antoivat eri diagnooseja, mutta syy ei selvinnyt. Edellinen kausi oli jäänyt kesken ja toinen A-juniorivuosi jäi käytännössä kokonaan väliin.
– Ei ollut asiantuntevaa fysioterapiaa eikä ollut omaa rahaa käyttää siihen, että oikeasti tutkitaan mikä selässä oli. Kun oli mennyt melkein vuoden päivät, kun olin viimeksi pelannut pelin, menin selkäekspertille ja hän sai sen melkein kuukaudessa kuntoon, Tyrväinen muistelee.
– En tuntenut itse kroppaani juurikaan, kun olin niin nuori. Ajattelin, että en voi asialle mitään. Yritin jumppailla sen, minkä pystyin ja odottelin, että se tulisi kuntoon vähän huilatenkin. Sitten oli vähän niin kuin viimeinen oljenkorsi, että tehdään selväksi mitä siellä on. Minulla oli suuri puoliero kropassani; toinen jalka oli vahvempi ja notkeampi, toinen jäykempi. Se havaittiin aika nopeasti, kun alettiin tekemään oikeasti oikeita asioita, hän kertoo.
Vaikka pelaamisesta oli vuosi, lopettaminen ei käynyt mielessä. Tyrväinen oli havainnut, että hän on hyvä pelaaja. Hän ajatteli, että kunnossa saattaisi päästä jopa liigaan. Viimeinen A-juniorikausi 2010-11 oli alkamassa Pelicansissa ja Tyrväinen sai tärkeän puhelun kesällä. Joukkueen valmentaja Tomi Lämsä soitti.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
– Hän kysyi, mikä suunnitelmani on viimeiselle A-juniorikaudelle. Sanoin vain suoraan, että koen, että pystyn menemään Mestikseen ja ehkä joskus liigaankin. Hän sanoi, että se on mahdollista. Sain siitä buustin, että valmentaja, joka ei ole nähnyt minun pelaavan pitkään aikaan tiesi, että minusta voi olla siihen.
Tyrväinen aloitti kauden takamatkalta, mutta lopulta kausi A-nuorissa jäi taas kesken. Tällä kertaa syy oli onnellinen ja tavoiteltu: jo ennen kauden puoltaväliä hän sai kutsun Mestikseen Heinolan Kiekkoon. Keväällä Tyrväinen painoi menemään jo Pelicansin paidassa liigaa 19 peliä ja vielä liigakarsinnat päälle. Pelicans säilyi, ja Lämsä valitsi puhelimestaan taas Tyrväisen numeron.
Jokereissa suuri oivallus
Kesken edellisen kauden Jokereihin apuvalmentajaksi siirtynyt Lämsä soitti ja kysyi, olisiko Tyrväisellä kiinnostusta siirtyä Jokereihin.
– Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt olisi sauma päästä ammattilaiseksi. Ei tarvisi tehdä muuta kuin pelata jääkiekkoa ja pystyisi oikeasti keskittymään siihen, Tyrväinen palaa kevään 2011 ajatuksiin.
Pelicans ei pitänyt häntä vielä niin suuressa arvossa, joten Tyrväinen päätti ottaa vastaan haasteen sekä ihmisenä että jääkiekkoilijana. Liigakauden alussa 21 vuotta täyttänyt hyökkääjä tiesi, että Jokerit on täynnä niin kovia pelimiehiä, että oma paikka pitää vain raivata.
– Ihmettelen kyllä suuresti, että pelasin melkein molempina vuosina täydet pelit, oli niin kovaa pelimiestä vierellä, hän naurahtaa.
Paikka oli nelosketjussa, vaikka Tyrväinen ajatteli, ettei hän ole mikään nelosen mies. Samalla hän oli nöyrä ja ymmärsi, että tie ylempiin ketjuihin pitää ansaita.
– Ei ollut muuta saumaa kuin pelata nelosen laitaa tai sentteriä. Tiesin, että joukkue on täynnä parempia pelaajia kuin minä, mutta jos haluan pelata, niin on pakko olla tässä roolissa. Tiesin, että jos menen johonkin toiseen joukkueeseen, en välttämättä ole neloskentän laituri. Olisin voinut tyytyä siihen, että olen nyt liigassa, mutten ollut tyytyväinen siihen. Ne olivat hyvät kaksi vuotta aikaa oppia pelaamaan Liigassa, mutta myös oppia tietämään se, että olen parempi kuin neloskentän laituri.
Niinpä oli aika suunnata takaisin Lahteen, missä oli mahdollista ottaa askel nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Tyrväinen pääsi ratkaisemaan, olemaan tärkeä osa voittamista. Vaikka Jokereissa tuli enemmän voittoja, Pelicansissa Tyrväisen tyydytys voitoista oli aivan erilainen, kun hän oli itse suurempi osa sen saavuttamista. Hän teki joka vuosi enemmän pisteitä, kolmannella Pelicans-kaudella 2016-17 hän teki jo 43 tehopistettä. Viimeisiä kausia sekä Jokereissa että Pelicansissa yhdisti koko elämän mukana kulkenut taistelupari: Antti.
Vieressä henkilö, joka välittää
Antti Tyrväinen kävi kokeilemassa siipiään Pohjois-Amerikassa, mutta palasi Suomeen kaudeksi 2013-14, samaan Jokereiden joukkueeseen Juhanin kanssa. Pelicansissa veljekset olivat taas samassa kopissa kaudella 2016-17.
Veljesten urat ovat kulkeneet omia polkujaan, mutta iän myötä entistä läheisemmäksi tulleen veljen kanssa pelaaminen on Juhani Tyrväiselle todella iso asia. Jääkiekkoilija harvemmin puhuu tunteistaan, mutta Juhanille lapsuusvuosien riitapukari oli lopulta turva. Etenkin vaikeina hetkinä.
– Se on aika hieno asia miettiä jälkeenpäin niitä vuosia, kun olemme olleet samassa joukkueessa. Aina on ollut isoveli turvana. Jos on itsellä mennyt huonosti, vieressä on ollut henkilö, joka välittää sinusta ja haluaa sinulle parasta. Se on ehkä ollut hienointa, että on ollut turva ja positiivinen energia siinä vieressä. Joku, joka oikeasti haluaa, etten murehdi, jos pelaan huonosti ja välittää minun tunteistani, Tyrväinen kuvailee.
Antti Tyrväisen uraan on mahtunut kohuotsikko jos toinenkin. Kauden 2010-11 Liigan jäähykuningas on pistetty pelikieltoon monta kertaa. Pahin oli 12 peliä, suurimman huomion saanut yhdeksän ottelua. Jälkimmäinen johtui Tapparan Kristian Kuuselaan kohdistuneesta rumasta pommista, jonka ärhäkkä jälkipuinti johti siihen, että Antti purki sopimuksensa Ilveksen kanssa. Antti koki seuran jättäneen hänet hyeenojen riepoteltavaksi vailla tukea.
Oman osansa riepottelusta ja Antin kyseenalaisesta maineesta on saanut myös Juhani.
– Kyllähän minua pidetään aikamoisena rottana myös. Tiedostan, että se on tullut paljon Antin kautta.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
Maaliskuussa 2018 Juhani sai SM-liigassa kuuden ottelun pelikiellon iskettyään Kärpissä pelannutta suurlupausta Kristian Vesalaista poikittaisella mailalla polven yläpuolelle.
– Ensimmäinen asiasta kysynyt toimittaja oli ihan ihmeissään, kun sanoin, että tämä on elämäni ensimmäinen pelikielto. Hän oli ihan että ”miten niin on?” Se on konkreettinen esimerkki siitä, että ihmiset luulevat välillä, että minä olen Antti Tyrväinen, Juhani sanoo.
– Ei se minua haittaa. Ei minulla periaatteessa ole mitään väliä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Minulle on tärkeintä, mitä minun läheiset ajattelevat. Se, mitä lehdissä tai netissä kirjoitetaan lähinnä vain välillä naurattaa. Siellä on aika hauskoja ja välillä törkeitäkin kommentteja, mutta se on osa jääkiekkoa ja osa sitä, että on julkisessa ammatissa. Aika hyvin olen pystynyt olemaan kova niitä kommentteja vastaan, hän miettii.
"Jos NHL:stä tulisi kiinnostusta, en lähtisi"
Pelicansin vuosien jälkeen odottivat Liigan kirkkaimmat valot Helsingin Nordenskiöldin kadulla. Tyrväinen oli mennyt eteenpäin rutosti ja saavuttanut itselleen asettamansa tavoitteen. Hän oli osoittanut olevansa SM-liigassa ratkaisurooleihin pystyvä pelaaja.
– Halusin uutta haastetta ja siinä tuli mietittyä, että onko tämä IFK paras vaihtoehto. Mietin, että tietävätkö he minut pelaajana ja tietävätkö he millainen olen ja mitä pystyn tekemään. Tiesin, että jos onnistun, se on varmasti paras paikka missä olla, ja niin se olikin, Tyrväinen miettii kulunutta kahta kauttaan HIFK:ssa.
Tällä kaudella hän pisti mustan häkkiin 16 kertaa ja teki maaliennätyksensä. Pistemäärä 42 jäi vain pinnan päähän viimeisen Pelicans-kauden tehoista. Tyrväinen oli jälleen askelta kovemmassa paikassa, askelta merkittävämmässä roolissa. Niinpä puhelin soi jälleen, tällä kertaa maajoukkuekutsu odotti vastausta toisessa päässä. Syksyn Karjala-turnauksen otteet miellyttivät Jukka Jalosen valmennusjohtoa ja hänelle sanottiin, että kannattaa odottaa kutsua vielä uudemman kerran tällä kaudella.
Tyrväinen pelasi myös Ruotsin EHT:lla ja tuli liigavälierien jälkeen MM-leiritykseen. Otteet vakuuttivat ja Tyrväisen nimi kirjattiin listaan otsikolla ”Suomen joukkue jääkiekon MM-kisoihin 2019”. Läheiset säteilivät onnellisina, etenkin vanhemmat.
– Heillekin se oli jossain määrin kohokohta. He ovat maksaneet koko pienen nuoruuteni minun jääkiekkoharrastusta, josta tuli ammatti ja nyt se niin sanotusti kruunataan. He pääsivät paikan päälle katsomaan ja heille se oli ehkä vielä isompi asia kuin itselle. Urheilijana kun miettii asioita, ei pysty niin tunteellisesti ajattelemaan, Tyrväinen sanoo.
Pelkkä MM-valinta ei vienyt nälkää, päinvastoin.
– Kun saavuttaa jonkun tavoitteen tai pääsee jollekin tasolle, sitä tasoa rupeaa taas nostamaan seuraavaan. Olin tyytyväinen, että pääsin kisoihin, mutta sitten asetin heti seuraavan askeleen, että minun pitää pärjätä täällä. En voi olla onnellinen pelkästä valinnasta.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
MM-kisojen kolmannessa ottelussa Yhdysvaltoja vastaan rima kohosi pyytämättä. Juho Lammikko loukkaantui ja Tyrväisen piti painaa ensimmäisestä erätauosta lähtien sentterin tontilla joka kolmatta vaihtoa. Jalka ei taipunut, vaikka kuorma kasvoi matkan aikana, ja vastassa oli joukkueellinen kovan luokan NHL-ammattilaisia. Tyrväinen huomasi, että tasoero ei lopulta ole iso.
– Olen tiedostanut, että pystyn pärjäämään NHL-pelaajia vastaan, oli tilanne mikä tahansa. Ei siitä minkäänlaista iloisuuden tunnetta tullut, tai ajatusta, että ”pärjäsinpä hyvin”, vaan se oli vahvistus siitä, miten asiat on.
Tyrväisen seuraava askel elämässä odottaa Ruotsissa. Kun MM-kisojen jälkeen on otettu hetki happea, alkaa valmistautuminen SHL-kauteen Luulajan miehenä. Vaikka tavoitteet ovat korkealla, Tyrväinen osaa ajatella tulevaa järjellä. Hänellä ei ole esimerkiksi pakkomiellettä kolmesta tarunhohtoisesta kirjaimesta. NHL ei ole Tyrväisen ”asialistalla”.
– Tänä vuonna tulee 29 vuotta mittariin. Olen miettinyt sillä tavalla, että vaikka sieltä tulisi kiinnostusta, en välttämättä lähtisi. Tiedostan, että se, mitä minulle tarjottaisiin sieltä ei tule koskaan olemaan yksisuuntainen sopimus. Jos oikeasti tulisi tilanne, että sieltä tulisi kiinnostusta, nyt mietin lähtökohtaisesti, että en lähtisi. Ei minulla olisi ensimmäinen ajatus, että sinne pitäisi päästä, Tyrväinen sanoo.
Nyt on aika unelmoida MM-kullasta ja nostaa tavoiterima maailmanmestaruuteen Leijonien paidassa. Eikä Slovakiassa tarvitse miettiä kenenkään mainetta.