Leif Wager julkisti muistelmansa

Suomi-filmien Leif Wager on romanttinen, mutta kiihkeä sankari, josta naiset unelmoivat. Muistelmissaan Wager tuo esiin myös syyllisyydentuntoisen perheenisän ja työuupumuksesta kärsivän näyttelijän, jota hapan kritiikki syvästi loukkaa, täydellisyyden tavoittelijan, joka haluaisi harjoitella kun muut ovat jo valmiit.

-Minä olen perfektionisti. Se on aika pirullista tässä ammatissa. Mutta se täytyy vain unohtaa, muuten ei voi näytellä, nauraa Leif Wager. Wager kirjoittaa työtovereistaan hyväntahtoisia kaskuja. Ohjaajat raivoavat ja näyttelijät sekoavat. Filmiryhmä katoaa Pariisin pyörteisiin, vastanäyttelijä itkee yhä, vaikka kohtaus on jo purkissa. Muistellessaankin Wager on herrasmies; hän moittii vain itseään.

-Onneksi minä olen kirjoittanut elämästäni nyt. Muuten minä ehkä voisin luulla, että olen nähnyt unta vaan kaikesta. On tapahtunut niin paljon kaikenlaista jännittävää. Mun elämässä on ollut seikkailua ja jännitystä ja romantiikkaa ja aivan kaikkea.

Leif Wagerin läpimurtorooli oli Ossi Elstelän ohjaamassa sota-aikana kuvatussa elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Kirjassaan Wager sivuuttaa 20-vuotiaana näyttelemänsä roolin nopeasti: "tuskastuttavaa auringon odottelua ja tukan kähertämistä". Lopputuloksena oli kuitenkin kymmeniätuhansia ihailijakirjeitä ja rooli, johon hänet vuosikymmenien jälkeenkin yritettiin ahtaa.

-Se oli aivan uskomatonta. Rooli muutti koko elämäni sitten. Siinä olisi joku muu voinut mennä vähän sekaisin. Onneksi minä ymmärsin, ettei se johtunut minun kyvyistäni, vaan aivan muista asioista. Edustin elokuvassa jotakin, joka oli mahdollisimman kaukana sodan harmaasta arkipäivästä, Wager miettii.

Lisää kirjasta.
(MTV3)