Miten lapsille tulisi puhua eri kehonosista?
Väestöliiton lastenpsykiatrin Raisa Cacciatoren mukaan lapsille pitäisi puhua avoimesti sukupuoliasioista. Hän totesi kuitenkin MTV:n Uutisaamun haastattelussa, että aihe herättää paljon tunteita, ja monille vanhemmille on vaikeaa käydä tätä keskustelua.
– Varmaan liittyen omaan historiaan. Jos oma kasvatus on ollut jotenkin pelottavaa tai on kehohäpeää, tietyt kehon osat on leimattu häpeällisiksi tai pahemmiksi tai tuhmiksi. Ja lapsia on jopa rangaistu paljon näissä asioissa, hän pohti mahdollisia syitä.
Vaikeuksia lisää se, että monista perheistä puuttuu myös aiheesta puhumisen perinne.
– Ne on vaan vaiettu. Kehossa on nimetty kaikkia muita osia, mutta sitten on ollut tämä valkoinen tabu-alue, joka on kuitenkin lapsille kiehtova ja jännittävä.
Kaikilla kehonosilla pitää olla nimi
Cacciatore painottaa, että sukupuoliasioista kuitenkin pitää puhua ja aikuisen tehtävä on avata keskustelu sekä olla siinä rohkea ja luova. Puheen kannatta olla hyvin konkreettista, ja kaikki paikat pitää voida nimetä.
– On olemassa korva ja nenä, ja kaikki sormet ja varpaat löydetään. Ja sitten on peppu tai pylly ja on peppureikä tai kakkareikä. Ja pimppi, pippeli, kivekset tai pussukat. Pimpissäkin on sitten kaikenlaisia paikkoja: pissareikää ja vauvareikää. Tai voidaan puhua emättimestä tai synnytyskanavasta.