Suomalainen joulu voi olla nykypäivänä tällainenkin.
" Jouluaattona meiltä katkaistiin sähköt. En uskaltanut sytyttää kynttilöitä, koska talomme oli satavuotias, ja se olisi palanut kuin paperi. Onneksi siellä oli kaksi kakluunia, joihin sytytimme tulet.
Kyläilimme ystäväni luona aattoiltana, ja televisiossa näytettiin kuvaa lapsesta, jolla oli jaloissa vain muovipussit. Poikani kysyi, miksi tytöllä on vain pussit jaloissa. Vastasin, että hänellä ei varmaankaan ole kenkiä.
En kehdannut kertoa ystävälleni, että meillä ei ole sähköjä, niinpä menimme illaksi kotiin ja paistoimme kakluunissa makkaraa. Minulla ei ollut ollut varaa kunnon lahjoihin, vaan olin ostanut jotain pientä krääsää Tiimarista. Poikani vei lahjansa pihalle. Kun kysyin häneltä, miksi hän teki niin, hän vastasi vieneensä ne tontulle, joka voisi viedä ne sille tytölle. Ehkä tyttö voisi myydä tavarat ja ostaa itselleen kengät.
Siitä kauheasta joulusta tuli kuitenkin paras jouluni. Meillä oli mukava tunnelma, pelasimme Afrikan tähteä ja muita lautapelejä."
Näin Kikka Linnajärvi muistelee synkkää joulua noin 10 vuotta sitten, jonka hän vietti kahden alaikäisen lapsensa kanssa.
