Kukaan ei nauti siitä, että hänelle huudetaan. Miksi lapset olisivat poikkeus tähän sääntöön?
Tosinaan tuntuu, ettei lapselle mene perille muu kuin kova ääni – siis huuto. Psykologi ja kirjailija Laura Markhamin mukaan huutaminen kuitenkin vain lisää huutamista, kertoo Fatherly-sivusto.
Markhamin mukaan huutaminen muokkaa lapsen aivoja. Siinä, missä rauhoittava kokemus saa lapsen tuntemaan turvan tunnetta ja oppimaan rauhoittumista, huutaminen toimii päin vastoin. Lapsen kehossa tapahtuu taistele, pakene tai jäädy -reaktio.
– Hän saattaa lyödä. Hän saattaa juosta pois. Tai hän voi jäätyä ja näyttää kauriilta auton ajovaloissa. Mikään näistä ei ole hyvä aivojen muodostumisen kannalta, Markham kuvaa.
Jos sama reaktio toistuu toistumistaan, siitä tulee osa lapsen käyttäytymistä.
"Kun vanhempi huutaa, lapsi myöntyy ulkoisesti"
Kukaan ei nauti siitä, että hänelle huudetaan. Miksi lapset olisivat poikkeus tähän sääntöön? Markhamin mukaan huutaminen ei ole kommunikointia.
– Kun vanhempi huutaa, lapsi myöntyy ulkoisesti, mutta hän ei ole avoin vaikutusvallallesi, vaan vähemmän avoin.
Lapsi voi alkaa parkua, tai hänen silmiinsä tulee lasittunut katse. Lapsi ei kuuntele, vaan sulkeutuu.
On myös hyvä muistaa, että aikuisella on lapseen kaikki valta: hän antaa lapselle rakkautta, kodin ja ruokaa. Siksi huutava aikuinen on myös pelottava.
Markhamin mukaan aiheesta on tehty tutkimuksia, joissa aikuisia videoitiin huutamassa. He olivat videoita katsoessaan yllättyneitä siitä, miten paljon huutaminen vääristi heidän kasvojaan. Ei ihme, että huutaja tuntuu lapsesta pelottavalta! Vaikka kolmivuotias tuntuisi pelaavan pelejä ja ärsyttävän tahallaan, hän ei ole tunnetasolla aikuinen eikä häntä voi käsitellä sellaisena.
Jos lapsi elää jatkuvan huudon keskellä, jatkuvasta huudosta tulee hänelle normi. Markhamin mukaan se, ettei lapsi hätkähdä toruista, kertoo, että toruja on liikaa.
Joskus huutaminen on sallittua
Jotta lapsi alkaisi käyttäytyä ”oikein”, aikuisen täytyy näyttää esimerkkiä. Huutamattomuus ei merkitse, että lapsi ”pääsee helpolla”, sillä huutaminen ei oikeasti korjaa ongelmaa, vaan pahentaa sitä.
Vaikka huutaminen pelästyttäisi lapsen ja saisi hänet hetkellisesti lopettamaan huonon käytöksen, samalla raivoaminen rapauttaa luottamusta.
Markham suosittelee huudon tilalle huumoria.
– Jos vanhempi reagoi huumorintajuisesti, hän on edelleen auktoriteetti, ja pitää lapsen yhteydessä itseensä, Markham kuvaa.
Joskus huudahdukset sen sijaan ovat sallittuja.
– Kun lapset, esimerkiksi sisarukset, lyövät toisiaan, tai kyseessä on oikea vaara, Markham listaa sallittuja huutamisen hetkiä.
Näissä tilanteissa huutamisen shokkiefekti toimii oikein. Kun lapsi kiinnittää huomion aikuiseen, huutaminen tulee lopettaa ja äänen tasoa säätää: huuda varoittaaksesi, mutta puhu selittääksesi tilanne.
Lähde: Fatherly.com
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.