Katen herkästi tulistuva tyttö sai esikoulussa kehuja kuuntelukyvystään ja rauhallisuudestaan. Oletko törmännyt samaan ilmiöön?
Kate Desmond pääsi kokemaan tilanteen, joka on tuttu niin monelle vanhemmalle: Desmondin herkästi tulistuva tyttö sai esikoulussa kehuja kuuntelukyvystään ja rauhallisuudestaan. Kävi ilmi, että Desmondin lapsi saa hepuleita vain hänen kanssaan – koulussa tyttö oon hyvin kiltisti.
– Kävi ilmi, ettei hän ollut tuhma, hän oli tuhma vain minun kanssani. Tiedän, etten ole asian kanssa yksin. Minun ystäväni puhuvat, netti puhuu – lapset vihaavat äitejään maailmanlaajuisesti. Mutta miksi, olkaa hyvät ja kertokaa, Desmond kirjoitti Simplemost.comissa.
Desmond löysi vastauksen kysymykseensä netistä. Äitibloggaaja Kate Surfsin mukaan äiti tai isä on lapsen epämiellyttävien tunteiden ”jäteastia”, koska vanhemman läheisyydessä lapsi uskaltaa olla oma, luonnollinen itsensä. Lapsiin erikoistunut psykologi Heather Witttenberg on samaa mieltä.
Lue myös: Onko lapsesi muiden edessä kuin enkeli, mutta kotona kuin hirviö? Tätä se merkitsee!
– Lapset säästävät parhaimmat, ja pahimmat, meille vanhemmille. He ovat 'aitoja itsejään' kanssamme. Vie energiaa olla 'kiltti' ja seurata sääntöjä, varsinkin nuorilta lapsilta, joten kun lapsi tulee kotiin, hn päästää kaiken ulos, Wittenberg kuvaa.
Päivän leikeissä väsynyt lapsi saattaa siis hermostua vanhempansa yksinkertaisimpaan pyyntöön kotimatkalla. Näin kävi Wittenbergille.
– Hermostuin, koska ajattelin, että jokin on vialla. Huomasin sitten vahingossa, että jos vain annan hänen olla rauhassa, kun ajamme, kotiin päästessämme hän oli valmis juttelemaan (yleensä välipalan jälkeen), Wittenberg kuvaa.
Lapsi voi myös rankaista vanhempaa siitä, että tämä jätti hänet hoitopaikkaan, vaikka siellä olisikin ollut hauskaa koko päivän ajan.
– Lapsi hermostuu intensiivisesti ja nopeasti, ja yhtä nopeasti hänellä on taas hauskaa. Tämä auttaa vanhempia ymmärtämään, että jokainen hyvästienjättö-hermostuminen on vain väliaikainen. Kerro lapselle tunteista ja muistuta heitä, ei vain silloin kun lapsella on hepuli, vaan myös 'turvallisina' aikoina, että 'me sanomme hyvästit, ja sitten tapaamme taas. Näemme aina koulun jälkeen'.
"Älä sano lapselle ’sinulla on kaikki ok’, jos näin ei ole"
Lapsen kanssa voi myös kehittää oman kädenpuristuksen tai muun tapaamisrutiinin, joka auttaa jälleennäkemisen hetkellä. Jos lapsi kuitenkin saa hepulin hoidosta päästessään, ei ole syytä huoleen.
– Hyväksy asia, älä tee siitä isoa juttua äläkä ota sitä henkilökohtaisesti, Wittenberg kuvaa.
– Ota hepuli hyvin vastaan, jos se tapahtuu, myötäelä ja vaihda puheenaihetta johonkin mukavampaan, kun lapsi on valmis päästämään irti. Aseta tarvittaessa rajoja, jotta lapsi tietää, ettei hän saa palkintoa pitkittyneestä hepulista.
Jos lapsi esimerkiksi lyö sisarustaan, hänelle voi ilman suuria tunteita todeta ”vauvaa ei saa lyödä, tiedän, että olet vihainen, mutten anna sinun satuttaa ketään. Mene kahden minuutin jäähylle ja kun olet valmis, voimme jutella tunteistasi, tai ehkä vain syödä iltapalaa? Onko sinun nälkä?”
– Älä koskaan sano lapselle 'sinulla on kaikki ok', jos näin ei ole. Irvistän, kun kuulen vanhempien sanovan näin. Se mitätöi lapsen. Sillä, että sanoo vain 'tiedän, että olet vihainen tai surullinen', pääsee pitkälle.
Lähde: Simplemost.com, Themotherco.com
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.