Lännen pitäisi antaa Ukrainalle Venäjältä takavarikoidut 350 miljardia dollaria – mutta se ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin luulisi

Ajatus on houkuttelevan yksinkertainen: lännen pitäisi luovuttaa miljardeja dollareita jäädytettyä venäläistä omaisuutta Ukrainalle jälleenrakennuksen rahoittamiseksi. Asiassa on kuitenkin suuria oikeudellisia ongelmia – mikä tarkoittaa käytännössä, että edistystä on ollut niukasti.

Venäjän Ukrainaan viime vuoden helmikuussa aloittaman laajan hyökkäyksen aikana Venäjää vastaan on ​asetettu ennennäkemättömät talouspakotteet. Länsimaiset pankit ja viranomaiset ovat jäädyttäneet arviolta 350 miljardia dollaria Venäjän valtion omaisuutta, valuuttavarantoja ja oligarkkien omaisuutta.

Sodan kestettyä jo liki vuoden lännen poliitikot ja kampanjoijat vaativat, että nämä varat ohjataan Ukrainaan Venäjän hyökkäyksen aikana tuhoutuneen infrastruktuurin, kotien ja yritysten avuksi.

–  Niin paljon vahinkoa on tehty, ja vahingon aiheuttaneen maan pitäisi maksaa, sanoi Kanadan varapääministeri ja valtiovarainministeri Chrystia Freeland yleisölle Maailman talousfoorumissa viime kuussa.

Lue myös: Näin venäläiset tukevat salaa Ukrainan sotaa

Joulukuussa Kanada aloitti oikeudenkäynnit noin 26 miljoonan dollarin luovuttamiseksi. Nämä rahat kuuluvat oligarkki Roman Abramovitshin omistamalle yritykselle, joka on pakotteiden kohteena. Venäjän diplomaatit vertasivat hanketta "ryöstöön kirkkaassa päivänvalossa".

Aiemmin tässä kuussa Euroopan komissio lupasi tehostaa työtään Venäjän jäädytettyjen varojen käyttämiseksi Ukrainan jälleenrakennuksen tukemiseen. Puola ja kolme Baltian maata painostivat toimiin mahdollisimman pian.

Viro on ilmoittanut suunnitelmistaan ​​olla edelläkävijä EU:ssa ja on laatinut omat takavarikointisuunnitelmansa.

Jäädytettyjen varojen ohjaaminen Ukrainalle on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

–  On tuotu esiin 50 vaihtoehtoista ehdotusta, miten se tehdään. Jos haluat varmistaa, että jotain ei koskaan saada aikaan, esitä 50 erilaista ehdotusta, moittii yhdysvaltalainen aktivisti ja entinen sijoittaja Bill Browder uutistoimisto AFP:lle.

Yhdysvaltain kongressi on järjestänyt kuulemistilaisuuksia tavoista, joilla Yhdysvaltain lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa, jotta pysyvä takavarikointi tulisi mahdolliseksi. Presidentti Joe Bidenin hallinto on kuitenkin suhtautunut varovaisesti ajatukseen lainmuutoksista.

Rikoksen tuoton saa takavarikoida

Oikeusasiantuntijat ovat tehneet eron länsimaisten hallitusten jäädyttämien yksityisten varojen, kuten oligarkin huviveneen, ja valtion omaisuuden, kuten Venäjän keskuspankin valuuttavarannon, välillä.

Länsimaissa valtiot saavat takavarikoida yksityistä omaisuutta pysyvästi vain hyvin rajoitetuissa olosuhteissa. Yleensä tämä on mahdollista ainoastaan, kun varojen voidaan osoittaa olevan rikoksella hankittuja.

–  Emme todellakaan tiedä, mitkä venäläisten oligarkkien kiinteistöt ovat rikoksen tuottoa, korostaa Anton Moisejenko Australian kansallisesta yliopistosta.

Siksi haltuunotto loisi haasteen laillisille perusoikeuksille ja ihmisoikeuksille, kuten omistusoikeudelle tai suojelulle mielivaltaisilta rangaistuksilta.

Myös lännen julkinen sitoutuminen oikeusvaltioperiaatteeseen olisi vaarassa.

–  Miten aiotaan todistaa ilman Venäjän yhteistyötä, että ne (takavarikoidut varat) ovat rikoshyötyä, painottaa kansainvälisen oikeuden asiantuntija Moisejenko.

Muita ongelmia aiheutuu Venäjän kanssa allekirjoitetuista kahdenvälisistä tai kansainvälisistä investointisopimuksista. Ne saattaisivat altistaa lännen oikeusvaateille välimiestuomioistuimissa.

Moisejenkon mukaan Kanada on toistaiseksi ainoa valtio, joka on ottanut asiassa käyttöön "ainutlaatuisen aggressiivisen lähestymistavan".

–  On mielenkiintoista nähdä, kuinka heille käy.

Valtion varoilla immuniteetti?

Valtion varat, kuten keskuspankkivarannot, aiheuttavat erilaisia mutta yhtä mutkikkaita ​​ongelmia. Lähtökohtana on se, että valtio ei takavarikoi toisen omaisuutta.

–  Kansainvälinen oikeus suojelee yleensä valtion omaisuutta takavarikointia vastaan. Poikkeuksia on, mutta niiden laajuus on epäselvä, kirjoitti Paul B. Stephen Capital Markets Law Journalissa viime kesäkuussa.

Venäjän hyökkäyksen aikana tutkijat ovat käyneet vilkasta debattia oloista, joissa länsimaat voisivat jättää pysyvästi palauttamatta Venäjälle esimerkiksi keskuspankkivarantoja.

Jotkut ovat vedonneet siihen, että yksi valtio voi määrätä kustannuksia toiselle, jos ja kun tämä rikkoo kansainvälistä oikeutta vastaan.

Monet asianajajat uskovat, että Ukrainan paras mahdollisuus takavarikoidun venäläisrahan saamiseen on yrittää päästä kannaltaan suotuisaan sopimukseen taisteluiden lopettamiseksi. Sopimuksen olisi sisällettävä Ukrainalle tulevat korvaukset.

Toiset kuitenkin kannattavat jyrkempää lähestymistapaa, joka lähettäisi viestin myös muille valtioille, mukaan lukien Kiinalle.