Lähdetkö tänä iltana Skotlantiin? 15-vuotiaasta Ahdista tuli sattumalta merimies

Elettiin vuoden 1969 lama-aikaa Raumalla. 15-vuotias Ahti Kallio oli juuri päässyt ripille. Nuoren miehen tulevaisuudensuunnitelmat saivat ratkaisevan käänteen, kun hyvä ystävä päätti, ettei hän aio lähteä keskikouluun.

Sitten en lähde minäkään, ilmoitti Ahti, ja paineli suoraan konfirmaatiotilaisuudesta juhlavetimissään työvoimatoimistoon.

− Siellä oli ainoastaan maitoautonkuljettajan apupojan paikka auki. He sanoivat, että olen niin pieni ja hentorakenteinen, etten jaksa nostella 50 kilon maitotonkkia.

Pitäkää työpaikkanne, Ahti suivaantui. Samana hetkenä nuorukaisen silmiin osui ilmoitus merialan työnvälityksestä. Ahti asteli sisään ja tiedusteli jälleen reippaasti töitä.

− Illalla kello 18.00 lähtisi laiva Skotlantiin, johon tarvittaisiin messipoikaa. Oletko valmis? kuului vastaus.

Pikavauhtia lähtökuntoon

Ahdilla jäi muutama tunti aikaa järjestää itselleen merimiespassi sekä ajankohtaiset lääkärintodistukset. Alaikäisenä hän tarvitsi lisäksi vanhempiensa suostumuksen passiin.

Nuorimies otti taksin alle ja suhasi kiireestä kantapäähän virastosta toiseen. Takaisin satamaan hän ehti tasan 15 minuuttia ennen laivan lähtöä.

− Siitä minun merimiesura lähti, hyväntuulinen mies kertoo nauraen.

Laiva saapuu Skotlantiin

24. helmikuuta 1969 Rauman satama oli lähestulkoon puolimetrisen jään peitossa. Pakkanen paukkui –25-asteisena. Laivan henkilökunta hakkasi turkishaalareissaan jäätä paatin kannella.

Tuore messipoika puhisi innosta.

− Aloitin ihan pohjalta. Messipoika on kuin hotellisiivooja ja keittiöapulainen. Minun piti pedata miehistön hytit, pestä vessat, tampata matot ja auttaa keittiössä kokkia. Sitten piti tarjoilla kapteenille ruoka kapteenin salonkiin, Ahti kertoo.

Kun laiva lopulta rantautui Skotlantiin Aberdeenin kaupunkiin, kevät oli jo pitkällä. Herättyään Ahti kurkisti laivan venttiilistä ulkoilmaan ja näki ensimmäisenä vihreät kukkulat.

Olen todella täällä! Nyt pitää päästä maihin kirjoittamaan postikortti kotiväelle, poika intoili.

− Ensimmäinen paikka, mihin menin, oli irtokarkkikauppa. Tädin kanssa puhuttiin huonolla englannin kielellä. Hän sanoi, ettei päästäisi poikaansa tuollaiselle matkalle.

Kokkina Finnjetillä

Hetkellisestä päähänpistosta sukeutui lopulta elämänmittainen ura maailman merillä. Ahti seilasi vuosien saatossa läpi kaikki maailman mantereet Australiaa lukuun ottamatta; milloin tankki-, milloin rahtilaivoilla.

Pisimmän yksittäisen työrupeaman laivakokki teki matkustajalaiva Finnjetin leivissä. Ahti työskenteli laivalla melkein sen koko elinkaaren ajan, 29 ja puoli vuotta.

− Sain Finnjetin työpaikan, kun astuin avioliiton satamaan. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen sopimus, jossa miehistö tekee kaksi viikkoa töitä ja sitten kaksi viikkoa lomaa. Se antoi mahdollisuuden viettää perhe-elämää.

Työtä oli ehtinyt kulua kymmenen vuotta, kun Ahti koki hetkellisen kyllästymisen.

− Ajoimme vain Saksan ja Helsingin väliä. Se oli kuin raitiovaunu: jokainen päivä oli samanlainen, matkustajat vain vaihtuivat. Silloin ajattelin, että jään maihin töihin.

Samoihin aikoihin Ahti toimi ex-vaimonsa kanssa sivutoimisena maanviljelijänä. Merikarhu päätti kokeilla kokin hommia vaihteeksi kuivalla maalla.

− Se oli niin onneton palkka ja työ, että tulin siihen tulokseen, ettei tämä sovi elämääni.

Uudet kuviot kuivalla maalla

Kun työntekijä on palvellut merillä 40 vuotta ja täyttänyt 55 vuotta, hänellä on mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Ahti tarttui mahdollisuuteen.

Keinutuoli merimiestä ei silti vielä kutsunut. Merialan kouluja käynyt Ahti palasi pitkän tauon jälkeen opintielle. Opinnot ovat avanneet jälleen uusia mahdollisuuksia.

− Olen ollut hotelli Airistolla Paraisilla tekemässä keittiötyötä. Se on minulle kuin harrastus, josta olen saanut uusia kavereita.

Merillä viettämiään vuosia Ahti muistelee yksinomaan lämmöllä.

− En ole katunut. Vaikka huomenna kuolisin, minulla on jumalattomat muistot ja kokemukset!

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Majakanvartijan työn kääntöpuoli: yksinäisyyttä ja alkoholismia

Kolmiodraama eristäytyneellä saarella: Tällaista oli luotsien ja majakanvartijoiden elämä

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.