Maria* koki omakohtaisesti, miltä tuntuu olla potilaana, kun terveydenhuolto ei toimi. Ongelmat alkoivat vuonna 2004. Lääkärit hoitivat suurimmaksi osaksi potilaan oireita, mutta oireiden aiheuttajalle ei osattu tehdä mitään.
Vuonna 2004 Maria alkoi kärsiä alaselän ja lannerangan kovista kivuista. Seuraavana vuonna vasen polvi jouduttiin leikkaamaan. Leikkauskertoja tuli kahden viikon sisälle kaksi, sillä ensimmäinen leikkaus ei onnistunut.
– Olisiko leikkausaikataulu mennyt liian kiireiseksi? Maria epäilee.
– Jo sairaalasta kotiuessani kuulin, että pitäisi palata uudelleen leikkauspöydälle.
Kotona hän kulki leikkausten jälkeen linkutellen, minkä vuoksi selkä alkoi kipuilla. Vuonna 2008 hänen oli pakko hakeutua kipujen takia lääkärintutkimuksiin.
Yksityislääkäri teki diagnoosin
Selkä kuvattiin magneettikuvauksella kolmesti. Näistä kuvauksista kaksi Maria maksoi itse. Magneettikuvista ei ilmennyt kivuille selvittävää tekijää, ja Maria hakeutui yksityislääkärin vastaanotolle.
Yksityinen lääkäri halusi ottaa selästä myös tavallisen röntgenkuvan. Tuon kuvan perusteella lääkäri tiesi jo vuonna 2008, että selässä on leikkaushoitoa vaativa vika.
– Sama yksityislääkäri olisi voinut leikata selkäni jo kolmen päivän sisällä, mutta hinta olisi ollut 15 000–20 000 euroa. Ei minulla ollut tähän varaa, joten sain lähetteen kunnalliselle puolelle, Maria kertoo.
Kunnallisen puolen pallottelu
Kunnallisella puolella lääkärit eivät nähneet röntgenkuvista leikkaustarvetta. Maria passitettiin spesialistilta toiselle. Häneltä hoidettiin enemmän oireita kuin oireiden aiheuttajaa.
