Julkaistu 23.09.2012 10:00(Päivitetty 29.10.2012 09:17)
Maria* koki omakohtaisesti, miltä tuntuu olla potilaana, kun terveydenhuolto ei toimi. Ongelmat alkoivat vuonna 2004. Lääkärit hoitivat suurimmaksi osaksi potilaan oireita, mutta oireiden aiheuttajalle ei osattu tehdä mitään.
Vuonna 2004 Maria alkoi kärsiä alaselän ja lannerangan kovista kivuista. Seuraavana vuonna vasen polvi jouduttiin leikkaamaan. Leikkauskertoja tuli kahden viikon sisälle kaksi, sillä ensimmäinen leikkaus ei onnistunut.
– Olisiko leikkausaikataulu mennyt liian kiireiseksi? Maria epäilee.
– Jo sairaalasta kotiuessani kuulin, että pitäisi palata uudelleen leikkauspöydälle.
Kotona hän kulki leikkausten jälkeen linkutellen, minkä vuoksi selkä alkoi kipuilla. Vuonna 2008 hänen oli pakko hakeutua kipujen takia lääkärintutkimuksiin.
Yksityislääkäri teki diagnoosin
Selkä kuvattiin magneettikuvauksella kolmesti. Näistä kuvauksista kaksi Maria maksoi itse. Magneettikuvista ei ilmennyt kivuille selvittävää tekijää, ja Maria hakeutui yksityislääkärin vastaanotolle.
Yksityinen lääkäri halusi ottaa selästä myös tavallisen röntgenkuvan. Tuon kuvan perusteella lääkäri tiesi jo vuonna 2008, että selässä on leikkaushoitoa vaativa vika.
– Sama yksityislääkäri olisi voinut leikata selkäni jo kolmen päivän sisällä, mutta hinta olisi ollut 15 000–20 000 euroa. Ei minulla ollut tähän varaa, joten sain lähetteen kunnalliselle puolelle, Maria kertoo.
Röntgenkuvat tulkittiin eri tavoin. Kuvan henkilö ja kuva eivät liity tähän juttuun.Colourbox.com
Kunnallisen puolen pallottelu
Kunnallisella puolella lääkärit eivät nähneet röntgenkuvista leikkaustarvetta. Maria passitettiin spesialistilta toiselle. Häneltä hoidettiin enemmän oireita kuin oireiden aiheuttajaa.
– Annettiin entistä vahvempia kipulääkkeitä ja tarjottiin lääkkeitä kipukynnystä nostamaan, Maria muistelee.
Kaikkiin lääkkeisiin hän ei suostunut ja tietää siksi saaneensaa lääkekielteisen leiman potilaspapereihinsa.
– Kukaan ei välittänyt siitä, että työni puolesta minun täytyi ajaa autoa, Maria ihmettelee.
– Silti sain entistä vahvempaa kipulääkitystä ja varmasti ajoin niiden takia autoa kuin huumeiden vaikutuksen alaisena.
Eikö kukaan ymmärrä?
Lääkäreiden asiattomat kommentit ja käytös tuntuivat Mariasta erityisen pahalta. Hän lähti joskus vastaanotolta itkien. Maria koki, ettei kukaan oikeasti edes halunnut ymmärtää.
– Annettiin ymmärtää, että yrittäjällä on rahaa, menköön yksityiselle. Jopa yrittäjyyden valintaani ivattiin "itsepä olen sen taipaleen valinnut", Maria muistelee.
Maria kertoo, että hänelle tuli sellainen tunne, että kunnallinen terveydenhuolto otti nokkiinsa, kun oli saanut yksityiseltä lääkäriltä diagnoosin ja lähetteen kunnalliselle puolelle.
– Kunnallisessa terveydenhuollossa annettiin ymmärtää, että hoidata itsesi siellä yksityisellä puolella sitten terveeksi saakka. Ei ymmärretty, että ei minulla ollut siihen varaa, ihmettelee Maria.
– En halunnut sairauslomaa tai passitusta työkyvyttömyyseläkkeelle. Päinvastoin, halusin pysyä työelämässä ja mieluummin vielä pitkään, Maria toteaa.
Kivut jäivät leikkauspöydälle
Vasta kaksi vuotta myöhemmin kunnalliselta puolelta löytyi lääkäri, joka näki kuvasta saman kuin yksityinen lääkärikin taannoin.
– Hän totesi, että hermo on selässä niin ahtaaseen väliin puristunut, että vaarana on sen katkeaminen. Tästä olisi seurannut alaraajojen halvaantuminen, Maria kertoo.
Tämän diagnoosin jälkeen Marian selkä leikattiin helmikuussa 2011. Nyt oireiden aiheuttaja oli viimein hoidettu kuntoon, ja Maria pääsi toistaiseksi kivuistaan.
Kivut jäivät leikkauspöydälle. Kuvan henkilöt eivät liity tähän juttuun.Colourbox.com
Uusi ongelma polvesta
Toukokuussa 2011 Maria sai lähetteen ortopedille polvensa takia. Edessä oli jälleen selkävaivoista valitettavan tutuksi tullut lääkärissä kiertäminen.
– Taaskaan ei osata kertoa, mitä pitäisi tehdä. Eräs lääkäri totesi tänä vuonna suoraan, että tarvitsen tekonivelen, mutta olen liian nuori saadakseni tämän leikkauksen, Maria ihmettelee.
Tasa-arvottomat suomalaiset
Maria on huomannut, että Suomessa hoidetaan eriarvoisesti eri paikoissa asuvia potilaita.
– Tässä asiassa tasa-arvo puuttuu, Maria toteaa.
Maria on myös huolissaan vanhusten asemasta erityisesti pääkaupunkiseudulla. Etenkään eläkeläisille ei tunnu löytyvän lääkärinaikoja.
Lääkäriltä voi puuttua yhteinen kieli potilaan kanssa
– Viiden vuoden aikana tämä terveydenhuollon järjestelmä on toimivuudeltaan romahtanut. Ei ole lääkäreitä, ei ole aikaa, Maria kommentoi.
Maria kyseenalaistaa, voiko terveydenhuollossa olla töissä sellainen ihminen, etenkään lääkärinä, jolta puuttuu yhteinen kieli potilaan kanssa.
– Ihan hyvä, että ulkomailta tulee Suomeen lääkäreitä, mutta onhan se ilmeinen riski, jos lääkärillä ja potilaalla ei ole yhteistä kieltä. Tuleehan siitäkin jo selviä hoitovirheitä, jos lääkäri ei ymmärrä gramman ja milligramman eroa, Maria kummastelee.
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
