Pikavippi ei ole ainoa vaihtoehto, kun rahat ovat loppu ja edessä on välttämätön hankinta. Osassa kunnista on käytössä sosiaalinen luototus, joka auttaa vähävaraista silloin, kun omat rahat eivät riitä.
Vuodesta 2003 käytössä ollut sosiaalityön muoto ei kuitenkaan ole kaikkien ulottuvilla, sillä kyseessä ei ole kunnille kuuluva lakisääteinen tehtävä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastoinnin mukaan 32 kuntaa oli vuonna 2016 käyttänyt sosiaalista luototusta vähävaraisia auttaakseen. Näissä kunnissa asui 44 prosenttia suomalaisista.
– Lainapääoman lisäksi pitää luoda tietyt järjestelmät, joilla luottoa haetaan, myönnetään ja maksetaan takaisin. Luoton antaminen on aina myös riski. Kun asiakkaalle myönnetään sosiaalista luottoa, siihen pääsääntöisesti liitetään tueksi myös muita sosiaalityön muotoja, Kuntaliiton erityisasiantuntija Ellen Vogt kertoo.
Luottoehdot vaihtelevat
Sosiaalisen luoton pelisäännöt vaihtelevat kunnittain. Luoton nostamisen myötä asiakas saa aina itselleen luottohäiriömerkinnän, jolla halutaan estää lisävelkaantuminen.
– Joissakin kunnissa myönnettävien lainojen suuruus on 1 000–2 000 euroa. Muutamalla paikkakunnalla yläraja on 10 000 euroa, ja suurimmat sosiaaliset luotot myönnetään Helsingissä, jossa lainan suuruus voi olla 15 000 euroa, kertoo sosiaaliseen luototukseen perehtynyt johtaja Minna Backman Takuusäätiöstä.
Alun perin sosiaalista luototusta ajateltiin pelastusrenkaaksi pienituloisille, jotka joutuvat hankkimaan työtään varten kalliita työkaluja, auton töihin kulkemista tai vaikkapa vuokravakuutta varten.