Marraskuinen päivä Meksikossa vuonna 2008 muutti Ulrika Björkstamin elämän täysin. Se vei mukanaan aviomiehen, työpaikan ja Ulrikan ulkonäön sellaisena kuin se oli siihen asti ollut. Nyt 14 vuotta myöhemmin hän toivoo, että hänen tarinastaan kiinnostuttaisiin muista syistä kuin onnettomuuden dramaattisuuden vuoksi.
On marraskuinen päivä Meksikossa vuonna 2008. Ulrika Björkstam kiirehtii töistä kohti 29-vuotissyntymäpäivänsä illallista, josta hän on jo myöhässä ylitöiden vuoksi.
Ulrika odottaa taksia jalkakäytävällä ja kiinnittää huomionsa horisontissa oudon matalalla ja oudosta suunnasta lentävään lentokoneeseen.
Ulrika ihmettelee, minne kone mahtaa olla menossa. Tuntuu kuin se lentäisi suoraan häntä kohden.
– Ja niinhän se sitten lensikin. Muistan, kun kone räjähti vain parinkymmenen metrin päässä minusta ja paineaalto tarttui minuun, jolloin lensin ilmaan sen voimasta.
Se hetki muutti Ulrikan elämän käänteentekevästi ja pysyvästi.
Katso yllä olevalta videolta, mitä Ulrika Björkstam kertoo onnettomuuden jälkeisistä hetkistä ja toipumisprosessista.
Ulrikan ihosta paloi onnettomuudessa 40 prosenttia ja hänen toimintakykynsä oli pitkään erittäin heikko.
Nopeasti onnettomuuden jälkeen juuri 29 vuotta täyttänyt nainen menetti myös silloisen työpaikkansa ja avioliittoonsa.
– Onnettomuus oli ex-puolisollenikin kriisi, mutta puhumisen sijaan hän käpertyi sisäänpäin, eikä osannut kohdata kaikkea sitä. Olin tietenkin loukkaantunut, ettei hän halunnut tai pystynyt olemaan tukenani, mutta onhan se hirveän inhimillistä.
– En ole hänelle katkera. Enää.
"16 ihmistä kuoli, ehkä henkiinjäämiselläni oli jokin tarkoitus"
Siinä missä onnettomuus kaatoi Ulrikan elämästä monet peruspilarit, vei se hengen kuudeltatoista ihmiseltä. Yksi kuolleista oli huumekaupan vastaisesta taistelusta tunnettu Meksikon pääministeri Juan Camilo Mouriño.
– Aluksi koin syyllisyyttä selviytymisestäni, mutta sain toivoa ajatuksesta, että ehkä elämälläni on vielä annettavaa ja jotain merkitystä, ja siksi jäin henkiin.
Ulrikan ajatus osoittautui oikeaksi. Kokemukset johtivat hänet perustamaan yrityksen ja tekemään uraa resilienssivalmentajana.
Siihen hän toivoisikin ihmisten ja median kiinnittävän huomiota tarinassaan, traagisen onnettomuuden sijaan.
– Haluan puhua enemmän siitä, miten kohtasin ja käsittelin tapahtunutta kuin siitä, mitä tapahtui, koska jokaisen ihmisen eteen osuu vastoinkäymisiä, emmekä voi vaikuttaa siihen.
– Se, mihin voimme vaikuttaa jo ennakkoon on se, millaisia selviytymiskeinoja osaamme käyttää sitten, kun jotain tapahtuu.
Lue myös: Ulrika paloi pahoin onnettomuudessa – ”Ajattelin, että nyt minä kuolen”
Ulrika kertoo, että selvisi onnettomuudestaan ja sen aiheuttamista elämänmuutoksista puhumalla.
– Puhuminen on ollut minulle tärkein keino. Minun ei ole tarvinnut selvitä yksin, vaan vanhemmat ja läheiset ystävät ovat olleet tukena.
– Se tiedetään resilienssistäkin, että selvitäkseen ihmisellä pitää olla vähintään yhden ihmisen tuki.
Mitä on resilienssi?
Resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista. Se ilmenee arjessa kohtuullisena pärjäävyytenä, haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä, kertoo Mieli ry
On elämä ennen ja jälkeen trauman
Resilienssin lisäksi Ulrikan intohimoaihe on trauman jälkeinen kasvu tai posttraumaattinen kasvu.
– Kun ihminen kohtaa kriisin, uskomukset itsestä ja omasta elämästä rikkoutuvat.
– Trauman jälkeinen kasvu on sitä, että rakennetaan uudenlaisia uskomuksia siitä, millaista oma elämä on. Se edellyttää tummiin vesiin sukeltamista ja antautumista trauman aiheuttamalle surulle ja kivulle. Sen jälkeen, pikkuhiljaa, kasvu voi alkaa.
Kuten oikeastaan jokaisella trauman kokeneella, myös Ulrikalla, trauman jälkeinen kasvu ilmenee kokemuksena siitä, että elämä ennen onnettomuutta on ikään kuin osa yksi.
Onnettomuuden jälkeen elämässä alkoi osa kaksi.
– Onnettomuus vaikutti kaikkeen elämässäni: uraan, asuinpaikkaan ja parisuhteeseen. Minun on todella vaikea kuvitella, mitä elämäni olisi ollut ilman onnettomuutta.
Kaikki oleellinen Ulrikan "ensimmäisestä elämästä" on edelleen olemassa: vanhemmat ja läheiset ystävät.
Toinen elämä on tuonut tullessaan, kaikkien muiden muutosten lisäksi, myös uuden kumppanin.
Tai jos tarkkoja ollaan, valikoi Ulrika tarkkaan, kenet hän kelpuuttaisi rinnalleen.
– Kun minulla on vain tämä oma ainutlaatuinen elämäni, täytyy sen tyypin olla aika spesiaali. Onnettomuus on vaikuttanut tosi paljon siihen, millaista kumppania rinnalleni toivon. Olen oppinut kiinnittämään huomiota erilaisiin asioihin ihmisessä kuin aiemmin.
Ulrika kertoo miehessään olevan ihanaa sen, ettei hän ota yhtään päivää itsestäänselvyytenä.
– Se on minulle tärkeää.
– Hän fiilistelee arkisia asioita kuten minä. Saatamme kippistää kahvikupeillamme ja hän kiittää minua siitä, että olen tänäänkin valinnut olla hänen kanssaan.