Pahat palovammat onnettomuudessa vajaat kymmenen vuotta sitten saanut Ulrika Björkstam kertoi Huomenta Suomessa tiistaiaamuna, miten tapahtunut on vaikuttanut hänen elämäänsä ja kohtaamisiin toisten ihmisten kanssa.
Ulrika Björkstam käveli Mexico Cityn miljoonakaupungissa marraskuussa 2008, kun hänen katseensa kohdistui matalalla lentävään suihkukoneeseen. Seuraavassa hetkessä suihkukone jo räjähti vain parinkymmenen metrin päässä Ulrikasta.
– Ehdin kääntyä ympäri niin, että räjähdyksen paineaalto tarttui minua selkään ja heitti minut maahan. Siinä hetkessä ajattelin, että nyt minä kuolen, Ulrika kertoi lähetyksessä.
Pari sekuntia myöhemmin Ulrika kuitenkin virkosi.
– Ensimmäinen ajatus oli, että nyt minun pitää nousta, jos meinaan ikinä nousta.
Ulrika pääsi omin voimin jaloilleen ja huusi apua. Hän tajusi, että hänelle oli käynyt pahasti – mutta ei sitä, miten pahasti.
Peilistä katsoivat vieraat kasvot
Onnettomuuden seurauksena 40 prosenttia Ulrikan kehosta paloi. Kaikkiaan 25 prosenttia oli syviä toisen ja kolmannen asteen palovammoja kasvoissa, käsissä, käsivarsissa, vyötäröllä, alaselässä, oikeassa reidessä ja molemmissa pohkeissa.
Lue myös: Kimmon koskettava tarina: Kaikki alkoi pienestä kutinasta – pian kasvot olivat täysin tuhoutuneet
Ulrikalla on takana pitkiä sairaalajaksoja ja ihosiirreleikkauksia. Jäljet onnettomuudesta näkyvät kuitenkin edelleen hyvin konkreettisesti. Itsensä piti opetella uudelleen tunnistamaan peilistä, ja meni kaksi vuotta ennen kuin Ulrika vaihtoi Facebookiin ensimmäisen ”uudet” kasvot paljastavan profiilikuvan.
Nyt Ulrika on jo tottunut muuttuneeseen ulkonäköönsä.
– Oikeastaan vanhat kuvat (minusta) tuntuvat tosi vierailta.
Ulrika kertoo kuitenkin tulleensa kipeän tietoiseksi maailman ulkonäkökeskeisyydestä. Se, miltä näyttää, vaikuttaa siihen, miten ihmiset kohtaavat toisensa.
– Aikaisemmin ehkä oli helpompi sanoa, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. No, ei sillä ole niin kauan merkitystä, kun et poikkea normista mitenkään merkittävästi, Ulrika sanoo.
”Aika moni siinä ympärillä kuoli”
Katkeruutta Ulrika ei ole oikeastaan tuntenut.
– Totta kai sitä on miettinyt, minkä takia näin piti käydä. Toisaalta mietin myös sitä, miksi juuri minä jäin henkiin, kun aika moni siinä ympärillä kuoli.
Ulrika on päätynyt siihen, että tässä nyt vaan sattui käymään näin. Näkökulmasta riippuu, oliko hänellä hyvää vai huonoa tuuria. Kymmenen vuotta myöhemmin hänen elämänsä on joka tapauksessa täysin erilaista kuin ennen.
– Minulla meni uusiksi asuinmaa, koti, työpaikka, parisuhde – avioliitto kariutui –, ihan kaikki, Ulrika kertoo.
Miten tuntemattomat reagoivat, kun he näkevät Ulrikan? Mitä erityistä suomalaisten suhtautumisessa on? Häiritseekö tuijotus Ulrikaa itseään? Katso koko video ylhäältä.