Suomi 1999. Ohjaus: Timo Koivusalo. Käsikirjoitus: Juha Numminen ja Timo Koivusalo. Pääosissa: Tapio Liinoja, Martti Suosalo, Heikki Nousiainen, Pertti Koivula.
Timo Koivusalo on viiden Pekko-elokuvan jälkeen ohjannut elokuvan kansallisesta sankarista Tapio Rautavaarasta ja laulunikkari Reino Helismaasta. Kulkuri ja joutsen alkaa vuodesta 1949 ja päättyy vuoteen 1965. Tähän viidentoista vuoden ajanjaksoon mahtuu miesten kitkerä välirikko sekä yhteistyön uusi alku. Ilahduttavaa elokuvassa on se, että se nostaa Repe Helismaan Rautavaaran veroiseksi voimahahmoksi. Miesten keskinäisen ystävyyden ja yhteistyön kuvauksen ohella Koivusalo piirtää ajankuvaa 50-luvulla vallinneesta iltamaperinteestä ja rillumarein huikeasta kansansuosiosta. Elokuvassa esitellään myös monia tuon ajan merkittäviä viihdetaiteilijoita.
Koivusalon elokuva on epätasainen. Päällimmäisin ongelma on dramaturgia. Miesten välirikko tapahtuu elokuvassa katsojan kannalta aivan liian varhain, mikä latistaa siihen liimattua dramatiikkaa. Elokuvan ns. toinen näytös, joka kuvaa viihdetaiteilijoiden elämää toisiaan välttelevinä mutta toistensa tekemisistä jatkuvasti hyvin tietoisina, on taasen liian pitkä. Surumielisen kaunis loppunäytös on elokuvan ehein ja onnistunein jakso. Koivusalo tekee muutamia hiukan liian osoittelevia rinnastuksia. Esimerkistä käyköön kohtaus, josssa elämän sivuraiteille ajautuneiden miesten katuun rikkoutuvasta kaljapullosta leikataan rikkaiden kekkereissä kiliseviin kristallilaseihin. Vaikka rytmitys monissa kohdin mättääkin, Koivusalo on onnistunut hienosti tavoittamaan sodanjälkeisen aikakauden kaihoisan nostalgian.
Näyttelijätyön kiistaton helmi on Martti Suosalo tauotta riimittelevänä Repe Helismaana. Suosalo laulaa myös elokuvassa itse. Tapio Liinoja Rautavaarana ei yllä Suosalon taidonnäytteen tasolle, vaikka näyttelijän habitus ja puheääni muistuttavatkin läheisesti aitoa Rautavaaraa. Vika ei ehkä ole niinkään Liinojassa vaan siinä, ettei kenties yhdenkään näyttelijän karisma riitä täyttämään kansallisen sankarimme raameja. Koivusalon ratkaisu käyttää Rautavaaran omaa ääntä laulunumeroissa, on ehdottomasti oikea, sillä hänethän muistetaan yhtä lailla äänestään kuin ulkomuodostaan. Helismaan ja Rautavaaran lisäksi elokuva esittelee pintapuolisemmin myös muita ajan merkittäviä viihdetaiteilijoita; mukan ovat mm. Toivo Kärki, Esa Pakarinen, Masa Niemi, ja jo rappiolle luisunut tangokuningas Olavi Virta. Erikseen täytyy mainita, että Pertti Koivula esittää Kauko Toivosta aivan tajuttoman hauskasti.