Mainos

Kuinka usein ajattelet omaa kuolemaasi? Et kovin usein, ja syykin on selvä – ihmisaivoista löytyi hämmästyttävä ominaisuus

1:06
Surusta on nykymaailmassa tullut eräänlainen häiriötila. Näin uskoo suomalaisten surua tutkinut ja siitä väitellyt Mari Pulkkinen. Surusta ei kuitenkaan tarvitse "selviytyä".

Vaikka nykyihminen ei voi kieltää omaa kuolemaansa, hän ajattelee menehtymistä lähinnä asiana, joka tapahtuu jollekulle muulle. Tutkimuksen mukaan aivot "sulkevat pois" tiedon niiden kantajan kuolemasta.

Kuinka usein oikeasti mietit omaa kuolemaasi? Et kovin usein – ja syy on aivoissasi. Ihmisaivot vaikuttavat suojaavan kantajaansa kuoleman liialliselta pohtimiselta.

– Tutkijoiden mukaan aivomme tekevät parhaansa pitääkseen meidät poissa väistämättömän poismenomme märehtimisestä, tiedetoimittaja Ian Sample sanoo The Guardianin artikkelissaan.

"Aivot eivät hyväksy meihin liittyvää kuolemaa"

Tutkimuksen mukaan aivot luokittelevat kuoleman lähinnä harmittavaksi asiaksi, joka tapahtuu muille.

– Aivot eivät hyväksy meihin itseemme liittyvää kuolemaa, toteaa Yair Dor-Ziderman israelilaisesta Bar Ilanin yliopistosta.

Dor-Ziderman tiimeineen tutki kuolema-ajatuksia panemalla vapaaehtoiset koehenkilöt katsomaan kasvokuvia näytöltä samalla, kun heidän aivotoimintaansa tarkkailtiin. Näytöllä näkyi joko henkilön oma tai tuntemattoman henkilön kasvokuva useita kertoja. Jos kasvot yllättäen vaihtuivat toisiin testin lopuksi, katsojan aivoissa havaittiin yllättyneisyyttä.

Kokeessa kasvojen yläpuolella myös välkkyi sanoja. Moni sanoista, kuten "hautajaiset" ja "hautaus", liittyivät kuolemaan.

Tutkijat havaitsivat, että mikäli kuolema-aiheinen sana vilahti henkilön omien kasvojen vieressä, osa aivoista "sulkeutui". Aivot siis eivät suostuneet yhdistämään itseään kuolemaan. Aivoista ei mitattu myöskään yllättyneisyyttä tässä tilanteessa.

"Suojaamme itseämme olemassaoloamme uhkaavilta asioilta"

Tutkimusta tekemässä olleen Avi Goldsteinin mukaan tulos vihjaa, että ihminen suojaa itse itseään kuolema-ajatuksilta.

– Tuloksen mukaan suojaamme itseämme olemassaoloamme uhkaavilta asioilta tai siltä, että tietoisesti ajattelisimme ajatusta omasta kuolemastamme, Goldstein sanoo.

– Suljemme pois ennusteet itsestämme, tai kategorisoimme tiedon (kuolemasta) koskevan jotakuta muuta ihmistä itsemme sijaan.

Ihmiset eivät enää kohtaa kuolemaa 

Dor-Zidermanin mukaan ihminen ei voi kieltää omaa kuolemaansa, mutta ajattelee menehtymistä lähinnä asiana, joka tapahtuu jollekulle muulle. Dor-Zidermanin mukaan osasyy löytyy yhteiskunnasta, jossa kuolema ei enää ole läsnä, vaan piileskelee laitoksissa ja sairaaloissa.

Ihmiset eivät enää kohtaa kuolemaa arjessaan ja saattavat siksi pelätä sitä enemmän.

Osaamme myös harhauttaa itsejämme. Ihminen painaa pitkää päivää töissä, selaa puhelintaan ja ostaa tavaraa, jotta hänen ei tarvitsisi ajatella vääjäämätöntä. Dor-Ziderman on antanut ilmiölle nimenkin: paon juoksumatto. Kukaan ei kuitenkaan voi juosta karkuun ikuisesti.

– Ei tämä (pakeneminen) kuitenkaan ole ratkaisu itse ongelmaan. Meidän täytyy lakata pakenemasta, Dor-Ziderman sanoo.

Tutkimus julkaistaan NeuroImage-lehdessä marraskuussa 2019.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja