Rinnakkaiselo lännen kanssa. Sellaista maalaili Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu Pekingissä jokavuotisessa sotilasasioita ja diplomatiaa puivassa Xianshang-foorumissa.
Ilmaisusta puuttui enää määritelmä ”rauhanomainen”. Rauhanomainen rinnakkaiselo kun tuli suomalaisille tutuksi liturgiaksi Neuvostoliiton kanssa.
Kreml oli Kylmän sodan ja liennytyksen ajan toisen supervallan ydin. Mutta jos se rinnakkaiseloa johonkin kaipasi, se tarvitsi Suomen kaltaisia puolueettomia maita esimerkiksi kommunistivallan ’hyväntahtoisesta’ ja ’objektiivisesta’ kanssakäymiskyvystä.
Shoigu ei raottanut uutta ovea lännelle. Kremlin muurin yli on aiemminkin heitetty verbaalikoepalloja ’rauhantahtoisuudesta’. Ne eivät tähän mennessä ole hajottaneet Ukrainaa tukevaa läntistä yhteisöä, eikä hyökkääjävallan heitoille ole annettu painoaan enempää arvoa.
Lue myös: Venäjä palkkaa nyt naisia sotimaan Ukrainaan
Miksi Shoigu tarjoaisi veren tahrimaa oliivinoksaa tulevaisuudessa, kunhan länsi vain tajuaisi muuttaa "tuhoisaa linjaansa”?
Lännen pakotteet eivät ole upottaneet Venäjän taloutta, mutta teknologinen takamatka länteen ja Kiinaan silti vain kasvaa. Nyt Venäjä saa läntistä teknologiaa kepulikonstein lukuisten välikäsien kautta. Se on kestämätön keino. Osaamista tulee myös Kiinasta, mutta ainakaan avoimesti Peking ei sotilasteknologiaa tarjoa.
Presidentti Vladimir Putin ja häntä ainakin julkisesti komppaava eliitti katsoo tiukasti itään, mutta uusi ilmansuunta ei ole maalle ratkaisu.
Lännen hyvissä ja kalliissa kouluissa itsensä ja lapsensa kouluttama liike-elämän eliitti luultavasti pureskelee kieltään, murehtii omaisuutensa puolesta ja odottaa parempia, länteen taas katsovia aikoja. Keskiluokkaakin haluaisi käydä lännessä.
Moni kaipaa länttä
Ei pidä jättää huomiotta, että vaikka länsi on Venäjän vuosisatainen se vihollinen, joka kaivetaan esiin, jos muuta tai muita ei ole, kulttuurisesti Eurooppa on venäläisille tutumpaa, ”meitä”, vaikka valtajärjestelmä synkkine laahuksineen olisikin perua mongoleilta. Muuallakin kuin Pietarissa moni kaipaa länttä, eikä vain laadukkaiden juustojen takia.
Ystävällismielinen rinnakkaiselo ja Shoigun toteama ”Ukrainan kriisin konfliktin jälkeisen tilanteen ratkaiseminen realistiselta perustalta” voi tarkoittaa yritystä – jälleen kerran – kylvää riitaa länteen.
Yhdysvalloissa republikaanien Trump-siipi vastustaa tukea Ukrainalle. Sota Gazassa, erityisesti siviilien kohtalo, jakaa mielipiteitä Euroopassa.
Jospa tämä sisäinen erimielisyys leviäisi laajemminkin Ukrainan auttamiseen, Moskovassa hyvinkin saatetaan tuumata.
Unkari ja Slovakia tiedetään. Saksa ei ole tässä edelleenkään Euroopan vahvin lenkki. Pitäkäämme mielessä vaikkapa nousua tekevä putinistinen vasemmistopopulisti Sahra Wagenknecht, joka on maansa yksi suosituimmista poliitikoista.
Siinäpä olisi sitä kremliläistä perustaa Shoigun ”konfliktin jälkeiselle ajalle”.
Ja Ukrainasta uusi Kylmän sodan ajan Suomi, tai Itävalta, jonka perustuslaki yhä määrittelee maan puolueettomaksi? Tämäkin tosin on illuusiota, sillä Putinin silmissä Ukrainaa ja ukrainalaisia ei ole oikeasti olemassa.
Venäjä on Kiinan taskussa, globaalien valtapoteroiden tandemin osapuoli, joka joutuu polkemaan yhä vain kovemmin. Halusiko Shoigu viestiä edes jonkinlaista eroa Pekingiin, Moskovan omaa tahtoa? Se olisi uskalias tökkäys Xi Jinpingin silmään.
Pekingissä Shoigu lausui Xin haluamia, toki Putinin auktorisoimia, vuorosanoja. Puolustusministeri läksytti länttä olan takaa ja syytti sitä konfliktien levittämisestä Aasiaan.
Puheen viittaus Ukrainaan ja "realistiseen perustaan" sekä neuvostohenkinen rinnakkaiselohönkäys kielivät puolestaan neuvottomuutta, turhautumista ja isovenäläistä tarvetta hyväksyntään Neuvostoliiton ajan kaltaiselle mahtiasemalle.
Tähän Venäjällä on tarjota ainoastaan ydinaseensa. Kansalle ei ole luvata kirkasta tulevaisuutta. Putinia sellaiset tylsyydet kuin eläkkeet, inflaatio ja terveydenhoito eivät ole kiinnostaneet enää aikoihin.
Ja on hyvä muistaa Kremlin samanaikainen kaksois- tai monitasoviestintä.
Putin on kutsunut koolle Kremliin niin sanottua voimaväkeä: Pekingistä kotiin kiiruhtaneen Shoigun ja tiedustelupalvelujen pomoja. Istunnon teema – kuinka ollakaan: Kieron lännen yritys jakaa Venäjän yhteiskunta.
Rinnakkaiselo ei taida olla aivan kulman takana.
Kirjoittaja on MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.