Annegret Kramp-Karrenbauer keskittyy kristillisdemokraattien puheenjohtajana tukemaan kansleria. Profiilin terävöittäminen erityisesti oikeistolaisten äänestäjien suuntaan jäänee puolitiehen. EU kärsii CDU:n kahtiajaosta, jota on vaikea kuroa umpeen.
Varaukseton voitonriemu näyttää joltain muulta.
Saksan kristillisdemokraatteja 18 vuotta johtaneen Angela Merkelin seuraajaksi noussut Annegret Kramp-Karrenbauer tietää, että savotta on haastava. Ja että CDU:n kahtiajako voi revetä syväksi.
Siksi vaikutti enemmänkin siltä, että Saarin osavaltion entinen pääministeri meni heti kättelyssä kasaan raskaan vastuun alla, kun puheenjohtajavaalin tulos selvisi.
CDU:n puoluekokousedustajat valitsivat jatkuvuuden.
Se oli voitto Merkelille. Hän saa vetäytyä tyylikkäästi. Pitkäaikaisen puheenjohtajan ja kanslerin päähän potkimien puoluekonkarien kostoretki epäonnistui.
Mutta se epäonnistui vain hyvin hyvin niukasti. Juuri tämä tekee Kramp-Karrenbauerin, tai tuttavallisesti AKK:n savotasta haastavan. Ehkä jopa ylivoimaisen.
Oikeistolaisempaa ja konservatiivisempaa linjaa ajanut talousjuristi Friedrich Merz olisi yhtä hyvin voinut voittaa. Hänen tukijansa esittävät jatkossa taatusti tiukkoja vaatimuksia. Jos niitä ei täytetä, puolueen kahtiajako voi muuttua hyvinkin repiväksi.
Kaikki ne, joiden mielestä CDU:sta on Merkelin kaudella tullut ”kristillis-sosiaalidemokraattinen” puolue, tuskin nielevät enää mukisematta sitä merkeliläistä maltillista linjaa, jota AKK:lta kuitenkin loppupeleissä odotetaan.
Kiistakapuloita on paljon. Yksi niistä on tietysti ulkomaalaispolitiikka.
EU- ja ulkomaalaisvastaisen AfD:n (Vaihtoehto Saksalle) nousu pitää pysäyttää erityisesti Itä-Saksassa. Se edellyttää yrmeää suhtautumista maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin.
Välttämättä ulkomaalaispolitiikan terävöittäminen ei kuitenkaan ole edes se keskeisin tai vaikein momentti, josta väännetään.