Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana taikoi sateen pois M83:n, Chvrchesin ja Hercules & Love Affairin loihtimien tanssibileiden tieltä.
Totesin ystävälleni Morrisseyn erittäin mallikkaasti 15 000 henkeä vetävässä punaisessa jättiteltassa alkaneen Flow-keikan alkumetreillä kutakuinkin näin: "Tämä paikka tulee repeämään liitoksistaan, kun Everyday Is Like Sunday lähtee soimaan."
57-vuotiaan The Smiths -yhtyeen solistina tunnetuksi tulleen Steven Patrick Morrisseyn keikka alkoi nimittäin loistavasti: miehen soolotuotannon parhaimmistoon lukeutuvat Suedehead ja Alma Matters kuultiin heti keikan alussa.
Ja kyllä – Morrissey esitti keikan toiseksi viimeisenä numerona myös jo mainitun vuonna 1988 julkaistun Everyday Is Like Sunday -jättihittinsä, mutta Flow'n jättiteltta ei kuitenkaan revennyt liitoksistaan eikä yleisö ollut yhtä vellovaa euforista ihmismassaa, kuten ennakoin.
Jo keikan alkupuolella kuullun Ganglord-kappaleen aikana keikan taustalla nähdyt videot rajusta poliisiväkivallasta saivat miettimään, että ehkä suurin hurmos koettiin jo keikan alkumetreillä.
Everyday Is Like Sunday soi kyllä uljaasti ennen keikan päätöksenä kuultua Irish Blood, English Heartia ja Morrissey itse tuntui olevan läpi keikan hyvässä vedossa. Tunnelman lässähtäminen johtui ainoasta keikalla kuullusta The Smiths -kappaleesta Meat Is Murder.
kuva
Mikä nimittäin tappaakaan tehokkaammin lauantain ja sunnuntain välisen yön riehakkaan juhlatunnelman kuin lavalla ja screeneiltä näytettävät videot eläinten tehotuotannosta nylkemisineen ja päiden katkomisineen?