On ajan kuva, että "Pekan tarina" lähti kulovalkean tavoin leviämään sosiaalisessa mediassa, kirjoittaa MTV Uutisten erikoistoimittaja Visa Högmander.
Traaginen tarina 15-vuotiaan "Pekan" kohtalosta alkoi levitä helmikuun viimeisen viikon alussa sosiaalisessa mediassa.
Taloudellisissa vaikeuksissa olevia lapsiperheitä auttavan hyväntekeväisyysjärjestö Apuna ry:n somekanavissaan jakamassa postauksessa kerrottiin, että "Pekka" oli joutunut koulukiusatuksi ja päätynyt sen myötä tekemään itsemurhan.
Postaus levisi aihetunnisteella eli hashtagilla "Anteeksi Pekka".
Julkaisun mukaan "Pekan" äiti pyysi ensin apua muun muassa vaatteisiin yhdistyksen kautta ja päätyi kertomaan rajusta kiusaamistapauksesta.
– Pekan äiti otti alun perin yhteyttä meihin Apuna ry:ssä toisen asian tiimoilta. Myöhemmin hän pyysi apua Pekan uusiin silmälaseihin, jotka oli rikottu, sekä takkiin, joka oli revitty hänen päältään ja päälle vielä virtsattu, julkaisussa kirjoitetaan.
Yhdistyksen jakaman postauksen mukaan kiusaaminen ja väkivalta saivat lopulta "Pekan" yrittämään itsemurhaa, minkä jälkeen hän joutui pyörätuoliin.
Julkaisun mukaan kiusaaminen jatkui sosiaalisen median kautta, jossa levitettiin videoita "Pekan" kohtaamasta sadistisesta väkivallasta ja sillä oli traagiset seuraukset: toisella yrityksellä "Pekka" onnistui riistämään hengen itseltään.
Apuna-yhdistyksen julkaisema tarina tuli omissa sosiaalisen median sovelluksissa vastaan todella monta kertaa. Sitä jaettiin – syystäkin – järkyttyneillä saatesanoilla.
Järkyttynyt sävy vaihtui nopeasti kuitenkin epäilykseksi: onko tarina totta?
Jos tarina olisi ollut totta, se olisi ollut järkyttävää.
Nyt on paljastunut asian todellinen laita: tarina ei ole totta. Se on pöyristyttävää ja törkeää.
Oli joidenkin mielestä varmasti hirveää, että näin hurjaa ja karua tarinaa epäiltiin ja se haluttiin todentaa. Se oli täysin ymmärrettävää. Niin pitää aina tehdä.
Se, että tarina leviää somessa, ei tarkoita missään nimessä, että se olisi totta.
Tuli nimittäin mieleen vuosi 2012 ja tapaus nimeltä Enkeli-Elisa. Kyseessä oli tarina, joka kertoi koulukiusatusta ja väitetysti itsemurhan tehneestä 15-vuotiaasta tytöstä.
Tarinan vuoksi perustettiin muun muassa koulukiusaamisen vastainen yhdistys. Tarinaa kerrottiin totena mediassa, kunnes kesällä 2012 Helsingin Sanomien Kuukausiliite kyseenalaisti asian todenperäisyyden ja poliisi aloitti tapauksesta rikostutkinnan.
Tarinan julkaissut henkilö myönsi kuulustelussa, etteivät Elisan vanhemmat olleet todellisia henkilöitä. Hänen mukaansa taustalla oli kuitenkin oikeita ihmisiä ja tapahtumia.
"Pekan" tarinaa ei missään vaiheessa pystytty todentamaan. Oli tiedossa, että Apuna ry:n kautta tukirahaa oli mennyt myös henkilölle, joka ei vaikuttanut olevan teini-ikäinen poika.
"Pekan" koko nimi oli MTV Uutisten tiedossa. Toimituksen selvityksen mukaan Suomesta ei löytynyt samannimistä, vuonna 2010 tai 2011 syntynyttä Pekkaa. Myöskään MTV Uutisille kerrotulla "Pekan äidin" nimellä ei löytynyt Suomesta yhtään ihmistä.
"Pekan" tarinasta käynnistyneelle uutisvyörylle piti saada mahdollisimman nopeasti piste. Oli elintärkeää, että jokin julkinen taho, oli se sitten media tai viranomainen, sai nähtäväkseen luotettavan vahvistuksen "Pekan" tarinalle.
Jos "Pekan" sydäntäsärkevä tarina olisi ollut totta, se olisi ollut järkyttävää. On ajan kuva, että "Pekan" sydäntäsärkevä tarina lähti kulovalkean tavoin leviämään sosiaalisessa mediassa.
Tunnetut tahot jakoivat sitä liikuttunein saatesanoin. Ihmiset kertoivat vertaiskokemuksiaan.
Vasta tämän jälkeen epäilykset tarinan todenperäisyyttä kohtaan alkoivat herätä.
"Anteeksi Pekka" -kohu ei vielä täysin laantunut. Nyt selvitetään, joutuiko Apuna ry huijauksen kohteeksi: onko kyse yksittäisestä vai laajemmasta ongelmasta vai onko järjestön muussakin toiminnassa epäilyttäviä piirteitä.
Vaikka "Pekan" tarina osoittautui huijaukseksi, esiin nousi taas valtavan iso yhteiskunnallinen ongelma: kiusaaminen.
Ja tämä ei saa koskaan unohtua. Ei, vaikka "Pekan" tarina olikin tarua. Kiusaaminen on massiivinen ongelma, jota on pidettävä esillä niin pitkään, että sille tulee piste.
Kirjoitin, että "kiusaajan mielenlaadulla varustettu kansanosa vuosimallia 2025 imee elinvoimansa sosiaalisesta mediasta ja sen kansanosan silkka typeryys lopu eikä lakkaa hämmästyttämästä todennäköisesti koskaan".
Sosiaalinen media ja netti ylipäätään ovat tuoneet maailmaan paljon hyvää. Ne mahdollistavat yhteydenpidon ihmisten välillä, vaikka välimatka olisi miten pitkä. Ne mahdollistavat asioiden jakamisen ystävien ja tuttavien kanssa.
Some ja netti ovat tuoneet maailmaan myös pahaa. Ne ovat rikkoneet jotain ihmisissä tai ainakin tietyssä osassa ihmisiä.
Nämä ihmiset kuvittelevat, että sosiaalisen median profiilinsa tai keskustelufoorumin nimimerkin takaa voi huudella toiselle ihmiselle, siis elävälle ihmiselle, ihan mitä huvittaa.
Tätä kautta syntyy myös huijausilmiöitä kuten "Anteeksi Pekka". Aina löytyy niitä, jotka käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten hyväuskoisuutta ja hyvää tahtoa.
Pahaa pelkään, että "Pekan tarina" ei jää viimeiseksi laatuaan. Ei kiusatun pojan kohtalona eikä somen sympatioita hyödyntävänä huijauksena.
