Maanantaina alkoi Jokereiden viides sesonki KHL:ssä. Kauden alla käyty keskustelu oli tismalleen sama, mitä on käyty vuodesta toiseen.
Jokerit ja sen omistajapohja.
Viime viikolla Helsingin Sanomat nostatti kohun omalla kansivalinnallaan. Itse juttu, mitä mainostettiin Jokereiden logon sisälle piirretyllä Vladimir Putinin kasvolla, oli sinänsä hyvin valaiseva läpikäynti siitä, mistä Jokereiden omistajapuolessa on kyse.
Jokereihin liittyy kuitenkin toinen äärimmäisen iso kysymys.
Onko KHL-Jokerit palvellut millään tavalla suomalaista jääkiekkoa?
Jos asiaa pyörittelee pelaajakehitysnäkökulmasta, niin neljän edelliskauden aikana Jokereista on lähtenyt NHL:ään kolme pelaajaa: Steve Moses, Philip Larsen ja Eeli Tolvanen.
Näistä Larsen oli yhden kauden Vancouverissa, kun taas Moses ei pelannut lopulta yhden yhtään NHL-ottelua. Tolvaselle pelejä on tullut ja tulee roimasti lisää. Tässä yhteydessä sallitaan pieni futurismi.
Tolvasen kohdalla kysymys on enemmän se, että olisiko hän lyönyt läpi ihan missä tahansa muussakin joukkueessa?
Olisi.
Yksi Tolvanen, ei ketään muuta
Vuosien aikana Jokerit on ollut lähinnä joukkue, josta on ponnistettu muihin KHL-seuroihin. Näissäkin tapauksissa on puhuttu pitkälti ulkomaalaispelaajista.
Jokereiden isoin ongelma on liittynyt sen kehityspolun katkonaisuuteen. KHL:ään lähdön yhteydessä SM-liigaseurat solmivat herrasmiessopimuksen, jonka mukaan Jokereiden sopimuspelaajat eivät saa pelata Liigassa saman kauden aikana.
Jokereissa nuoren pelaajan pitää käytännössä ponnistaa A-junioreista tai Mestiksestä suoraan kovatasoiseen liigaan. Harppaus on liian suuri. Nuoren pelaajan pitää olla poikkeustapaus, á la Tolvanen. Eikä Tolvasia ole ihan joka nurkalla tarjolla.
Tästä ei tule kuitenkaan vapaalippua Ilmalan joukkueelle. Vuosien saatossa Jokerit ei ole ollut se kohde, jonne NHL:ään hamuava nuori pelaaja menee kehittymään. Tolvanen oli harvinaislaatuinen poikkeus ja tarina, jota Jokerit ei ole pystynyt monistamaan millään tavalla tälle kaudelle.
Seuran GM Jari Kurri on puhunut useaan otteeseen siitä, miten nuoren pelaajan kannattaa tulla Jokereihin kehittymään. Puheet ovat jääneet puheiden tasolle. Teot ovat olleet vähissä.
Mukavoituminen
Isoa kuvaa katsoessa on pohdittava sitä, onko itse KHL palvellut millään tavalla suomalaisen jääkiekon kehitystä? Onko KHL:stä tullut maajoukkueeseen pelaajia, jotka ovat kehittyneet venäläisessä sarjassa? Onko aika KHL:ssä vienyt pelaajia eteenpäin?
Loppupeleissä joukkoa peratessa esimerkit ovat vähissä. Marko Anttilasta on tullut parempi pelaaja, mutta sitten... niin.
KHL on vain ja ainoastaan haitannut suomalaispelaajien kehityspolkua. Venäjältä tarjolla olevat "helpot rahat" ovat syöneet kunnianhimoa. On tyydytty helppoon ratkaisuun, ja NHL-unelma on jäänyt unholaan. Kivinen tie AHL:n kautta isoihin valoihin on suorastaan kaukainen muisto menneestä. Miksi lähteä istumaan bussiin, kun voi saada isot rahat muualta?
Mukavoituminen on ollut yksi tekijä siinä, miten Suomen niin sanottu kakkospelaajataso on puuroutunut pahemman kerran.
Suomi tuottaa huippuluokan kärkiyksilöitä, mutta heidän takana on todella hiljaista. Tämä taas näkyy armotta tapauksissa, joissa Leijonat ei saa parhaimpia pelaajia käyttöönsä.
Tähän KHL on yksi, mutta ei missään nimessä ainut syyllinen. SM-liiga on ajanut itsensä Jokereiden KHL-reissun aikana syvälle suohon.
Liiga ja iso umpikuja
SM-liigan suurin ongelma liittyy sen joukkuemäärään ja siihen, että KHL houkuttelee joka kevät parhaat pelaajat itselleen. Tämä taas johtaa siihen, että suomalaisen juniorimyllyn pitäisi syöttää vuodesta toiseen lisää ja lisää laadukkaita yksilöitä peräti 15 seuralle.
Onnistuuko tämä? Ei todellakaan. Realismi on karu.
Liiga ajaa koko ajan itseään pahemmin ja pahemmin syvään rotkoon. Tulevat vuodet ovat yhtä lopullisen katastrofin odottelua. Milloin kotimainen kiekkoväki ottaa järjen käteensä ja tekee suomalaisen jääkiekon kehityksen kannalta aidosti fiksuja ratkaisuja?
12-13 joukkuetta ja karsintasarja, jossa pelataan elämästä ja kuolemasta. Tämä johtaa siihen, että Mestis herää kuolleista ja A-nuorten SM-liigassa pelaa pelaajia, joiden kuuluukin pelata siellä. Täten A-junioreiden sarja tarjoaa haastetta ja aidon kehitysympäristön, minkä myötä kaikki nuoret pelaajat eivät karkaa rapakon taakse yliopistoihin ja muihin juniorisarjoihin.
Kohti miinaa
Mitä Jokerit tekee? Siitä ei ota kukaan selvää. Oikea paikka Jokereille olisi SM-liiga, jossa sen potentiaalista saataisiin huomattavasti enemmän irti. Nykyinen malli, jossa Jokerit pyörittää miljoonaa ulkomaalaispelaajaa kokoonpanossa ja märehtii suomalaislupausten puutetilan keskellä, ei palvele ketään.
Jokerit ajaa toki itseään miinaan, sillä nykyinen junioriputken katkonaisuus pitää narriseuraa paikoillaan. Toiminnassa ei ole kestävää jatkuvuutta, ja pelaajia pitää ostaa jatkuvasti muualta. Jokerit hukkaa myös Ry:n potentiaalia, kun omia nuoria ei pystytä ajamaan fiksusti isoihin ympyröihin.
Jokereiden on pakko löytää malli, jossa katsojakunta sitoutetaan seuraan. Mitä Jokerit edes merkitsee nykypäivänä fanille, joka on seurannut joukkuetta 20 vuoden ajan? Sitä on pelottava ajatella, sillä tarttumapinta on todella ohut.
Ja se näkyy vielä katsojamäärissä. Jokereiden kohdalla muhii armoton yleisökatastrofi, joka lävähtää päin naamaa vielä syksyn aikana. On ihan sama, että kuinka hyvin Lauri Marjamäen johtama joukkue pelaa. Jokerit on vaikeasti lähestyttävä joukkue.
Sillä ei ole isoja tähtiä, eikä niin sanottuja oman kylän poikia. Katsojia pitää sitoa tuotteeseen tekohengitysmenetelmällä. Ottelutapahtuman laadukkuus houkuttelee osaa, mutta se on vain pieni laastari ison haavan päällä.
Jokereiden kohdalla ei edes tarvitse puhua omistajuuspuolesta. KHL-taival näyttää koko ajan entistä heikkokantoisemmalta.
Isoa yleisöä ei kiinnosta, loppuja ärsyttää ja itse sarja tai joukkue ei palvele suomalaisen jääkiekkoilun kehitystä. Mikä järki tässä on?
Muokattu 5.9.2018 kello 12.57: Lisätty Philip Larsenin NHL-pelit.
