Maanantaina alkoi Jokereiden viides sesonki KHL:ssä. Kauden alla käyty keskustelu oli tismalleen sama, mitä on käyty vuodesta toiseen.
Jokerit ja sen omistajapohja.
Viime viikolla Helsingin Sanomat nostatti kohun omalla kansivalinnallaan. Itse juttu, mitä mainostettiin Jokereiden logon sisälle piirretyllä Vladimir Putinin kasvolla, oli sinänsä hyvin valaiseva läpikäynti siitä, mistä Jokereiden omistajapuolessa on kyse.
Jokereihin liittyy kuitenkin toinen äärimmäisen iso kysymys.
Onko KHL-Jokerit palvellut millään tavalla suomalaista jääkiekkoa?
Jos asiaa pyörittelee pelaajakehitysnäkökulmasta, niin neljän edelliskauden aikana Jokereista on lähtenyt NHL:ään kolme pelaajaa: Steve Moses, Philip Larsen ja Eeli Tolvanen.
Näistä Larsen oli yhden kauden Vancouverissa, kun taas Moses ei pelannut lopulta yhden yhtään NHL-ottelua. Tolvaselle pelejä on tullut ja tulee roimasti lisää. Tässä yhteydessä sallitaan pieni futurismi.
Tolvasen kohdalla kysymys on enemmän se, että olisiko hän lyönyt läpi ihan missä tahansa muussakin joukkueessa?
Olisi.
Yksi Tolvanen, ei ketään muuta
Vuosien aikana Jokerit on ollut lähinnä joukkue, josta on ponnistettu muihin KHL-seuroihin. Näissäkin tapauksissa on puhuttu pitkälti ulkomaalaispelaajista.
Jokereiden isoin ongelma on liittynyt sen kehityspolun katkonaisuuteen. KHL:ään lähdön yhteydessä SM-liigaseurat solmivat herrasmiessopimuksen, jonka mukaan Jokereiden sopimuspelaajat eivät saa pelata Liigassa saman kauden aikana.
Jokereissa nuoren pelaajan pitää käytännössä ponnistaa A-junioreista tai Mestiksestä suoraan kovatasoiseen liigaan. Harppaus on liian suuri. Nuoren pelaajan pitää olla poikkeustapaus, á la Tolvanen. Eikä Tolvasia ole ihan joka nurkalla tarjolla.

