Uusi Olavi Virta -elokuva on inhimillinen kuvaus suuren suomalaisen taiteilijan urasta ja vakavasta sairaudesta, mutta se kompastelee ajoittaisen epäuskottavuuden takia.
Ohjaaja Timo Koivusalo on kunnostautunut useiden suomalaisen musiikin merkkimiesten elämänkertojen kuvaajana. Koivusalo on elokuvillaan tuonut valkokankaalle säveltäjä Jean Sibeliuksen, laulaja-näyttelijä Tapio Rautavaaran sekä laulaja-lauluntekijä Irwin Goodmanin elämäntarinat. Nyt vuorossa on yksi Suomen kaikkien aikojen eniten levyttäneistä artisteista: Olavi Virta.
Virran tarina on traaginen. Hän saavutti urallaan kaiken, jota suomalainen artisti saattoi sotien jälkeisenä aikana saavuttaa. Hän myös menetti kaiken – paitsi lauluääntään.
Virta levytti uransa aikana satoja lauluja, joista useat soivat suomalaisissa kodeissa edelleen. Mies menehtyi vain 56-vuotiaana vakavan alkoholismin ja sokeritaudin heikentäminä.
Koivusalon elokuvassa Virran tuo henkiin näyttelijä Lauri Tilkanen. Niin hyvin kuin pystyy.
Tilkasen suorituksesta Olavi Virtana on vaikeaa saada kosketuspintaa. Roolityö tuntuu elokuvan alusta loppuun asti ikävällä tavalla kovin näytellyltä. Yleensä pidän melko huonona merkkinä, jos elokuvaa katsellessani näen mielessäni roolihahmojen vuorosanat paperilla. Tilkasen karisma ei riittänyt täyttämään Olavi Virran saappaita.
Malla Malmivaaranähdään elokuvassa laulajan puolisona , jonka avioliitto miehen kanssa oli haasteita täynnä. Olavi Virta eli muiden tuon ajan muusikoiden kanssa riehakasta taiteilijaelämää, jota värittivät vahvasti muun muassa alkoholi sekä lukuisat syrjähypyt.
