Pamela Tola epäröi, uskaltaako tehdä Teräsleidit-menestyskomedialle jatko-osan.
Sanalla komedia on Suomessa outo kaiku, sanoo käsikirjoittaja-ohjaaja Pamela Tola. Kun puhutaan komediaelokuvasta, ajatellaan farssia ja banaaninkuoriin kompastelua.
– Ennen meillä koettiin, että komedia on aina kaupallista, epätaidetta ja suunnilleen paheksuttavaa. Näkemys ei ole paljon muuttunut, Tola toteaa.
– Mutta komedian tarkoitus on parantaa yhteiskuntaa paljastamalla hölmöyksiä ja paheita.
Siinä Tola jatkaa vapaasti Aristoteleen Runousopissa esittämiä havaintoja. Nauraminen on sosiaalinen mekanismi, jolla kommentoidaan yhtä lailla mattimeikäläisten kuin vallanpitäjien taipumuksia.
Eikä hauskaa ole se, että joku on nolo, vaan se, että esittää muuta kuin mitä oikeasti on. Huumori antaa sekä peilin että uutta tarkastelukulmaa maailmaan, jossa elämme.
Näitä pohdintoja mielessään Tola on viime aikoina ohjannut niin Luuserit-televisiosarjaa kuin nyt ensi-iltaan tulevan Teräsleidit-jatko-osan.
Teräsleidit – kuin viimeistä päivää kertoo paitsi naisten ystävyydestä ja sukulaisuussuhteiden kipeydestä, myös siitä, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan vanhempiin ihmisiin. Kaikki tämä suo komedian aineksia. Konkreettisessa kuoleman uhkassakin on vinoa hilpeyttä.
– Tietynlainen absurdius ja musta huumori vain tekee kerronnasta kiinnostavampaa, Tola kuvailee.
– Mitä rankempi ja draamallisempi tarinan maailma on, sitä enemmän koomisia aspekteja on tarjolla. Nauraminen tuo välimatkaa synkkien asioiden tarkasteluun.
Irti köpöyden leimasta
Ensimmäinen Teräsleidit oli valtava menestys. Kertomus Leena Uotilan, Seela Sellan ja Saara Pakkasvirran näyttelemien ikänaisten pakomatkasta kesäiseen Suomeen ja itsenäisyyteen ehti saada alkuvuodesta 2020 noin 250 000 katsojaa elokuvateattereissa, ennen kuin ne suljettiin pandemian vuoksi.
Yllätyksenä suosio tuli ainakin tahoille, jotka eivät olleet hankkeeseen uskoneet. Tola on kertonut Teräsleidien rahoituksen olleen pitkä ja vaikea tie. Hänelle muun muassa sanottiin suoraan, että aihe on suurelle yleisölle epäkiinnostava.
Todistamisen taakkaa ei enää ollut, kun Tola punnitsi tarinan jatkamista. Tällä kertaa ensimmäinen hidaste olivat hänen omat epäilyksensä.
– Pelkäsin, että jatko-osa voisi tuhota Teräsleidien hienon tarinan ja maailman, Tola sanoo.
Toisaalta hän koki, että ensimmäisen elokuvan tie oli jäänyt koronakeväänä kesken.
– Tärkeää oli se ihana palaute, jota olin saanut. Kuulin elokuvateatterilevityksen ja myöhemmin televisioesityksen aikaan, miten merkittävä kokemus elokuva oli monille ollut.
Jatko-osan mahdollisuuksista Tola vakuuttui käsikirjoittaja Karoliina Lindgrenin tehtyä pohjatyön tarinan parissa.
– Kun lähden tekemään jotain, minun pitää suhtautua siihen täydellä intohimolla. Tiesin, että jatko-osaan voi liittyä köpöyden leima, joten rima oli korkealla.
Kolmantena leidinä Sanna-Kaisa Palo
Jatko-osassa Pakkasvirta ei ole mukana. Kolmikoksi Inkerin (Uotila) ja hänen sisarensa Railin (Sella) porukan täydentää Sanna-Kaisa Palon näyttelemä Kerttu. Hän on edesmenneen Sylvin ystävä, jota Inkeri pitää aluksi hankalana hössöttäjänä.
Pirjo Lonka palaa rooliinsa Inkerin tyttärenä, joka päättää keskittää ylisuorittajaenergiansa äidin saattohoitoon. Palvelutalosta paennut Inkeri yrittää löytää romaanikäsikirjoituksen, jonka sijainnista ja sisällöstä hänellä on vain hataria muistikuvia.
Teräsleidit – kuin viimeistä päivää tulee ensi-iltaan melkein päivälleen kuusi vuotta edeltäjänsä jälkeen. Tekemisen ajankohta jännitti Tolaa Elokuvasäätiön keväiseen rahoituspäätökseen asti. Jos tuotantotuen myöntö olisi venynyt ja kuvaukset siirtyneet kesään 2026, näyttelijöiden jaksamiseen liittyvä riski olisi kasvanut.
– On vähän kapinallistakin tehdä jatko-osaa tarinalle vanhemmista naisista. Jos jollekin elokuvalle pitää jatkoa tehdä, niin heistä kertovalle, Tola sanoo.