Muiden toiminnan ennakointi ja oman ajamisen ennakoitavuus ovat turvallisen ajamisen peruskiviä.
Tieliikennelain 35 §:ssä todetaan, että ajoneuvon kuljettajan, joka AIKOO lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntyä risteyksessä tai tiellä taikka vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa, on muiden varoittamiseksi annettava merkki suunnanosoittimella, tai, jollei ajoneuvossa ole sellaista, muulla näkyvällä tavalla.
Merkki on annettava HYVISSÄ AJOIN ennen aiottua toimenpidettä, ja sen on oltava hyvin näkyvä ja ymmärrettävä. Merkinanto ei vapauta kuljettajaa velvollisuudesta varmistua siitä, ettei AIOTTU toimenpide aiheuta vaaraa tai tarpeetonta estettä.
Varsin selkeäsanaista ja helposti ymmärrettävää tekstiä, jonka käytäntöön saattaminen tuntuu kuitenkin olevan monille ajoneuvojen kuljettajille ylivoimaisen hankalaa.
Korosta aikomusta – älä toteutusta
Kuten edellä lakitekstissä painotettiin, suuntamerkillä pitäisi kertoa, että lähitulevaisuudessa AIOTAAN lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntyä, vaihtaa kaistaa tai siirtää autoa sivusuunnassa. Keskuudessamme on kuitenkin kuljettajia, jotka kytkevät suuntamerkin päälle vasta rattia kääntäessään. Tällöin suuntamerkillä ei enää saavuteta tavoiteltua hyötyä.
Tyhmempikin tienkäyttäjä ymmärtää, että edellä ajava auto on kääntymässä tai vaihtamassa kaistaa, jos auto jo kääntyy tai vaihtaa kaistaa. Toimenpiteestä, johon on jo ryhdytty, ei ole enää tarpeen kertoa suuntamerkillä, koska vaaratilanne on jo aiheutettu.