Kommentti: Mikä siinä vilkun käyttämisessä on niin pahuksen vaikeaa?

Tieliikennelain 35 §:ssä todetaan, että ajoneuvon kuljettajan, joka AIKOO lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntyä risteyksessä tai tiellä taikka vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa, on muiden varoittamiseksi annettava merkki suunnanosoittimella, tai, jollei ajoneuvossa ole sellaista, muulla näkyvällä tavalla.

Merkki on annettava HYVISSÄ AJOIN ennen aiottua toimenpidettä, ja sen on oltava hyvin näkyvä ja ymmärrettävä. Merkinanto ei vapauta kuljettajaa velvollisuudesta varmistua siitä, ettei AIOTTU toimenpide aiheuta vaaraa tai tarpeetonta estettä.

Varsin selkeäsanaista ja helposti ymmärrettävää tekstiä, jonka käytäntöön saattaminen tuntuu kuitenkin olevan monille ajoneuvojen kuljettajille ylivoimaisen hankalaa.

Korosta aikomusta – älä toteutusta

Kuten edellä lakitekstissä painotettiin, suuntamerkillä pitäisi kertoa, että lähitulevaisuudessa AIOTAAN lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntyä, vaihtaa kaistaa tai siirtää autoa sivusuunnassa. Keskuudessamme on kuitenkin kuljettajia, jotka kytkevät suuntamerkin päälle vasta rattia kääntäessään. Tällöin suuntamerkillä ei enää saavuteta tavoiteltua hyötyä.

Tyhmempikin tienkäyttäjä ymmärtää, että edellä ajava auto on kääntymässä tai vaihtamassa kaistaa, jos auto jo kääntyy tai vaihtaa kaistaa. Toimenpiteestä, johon on jo ryhdytty, ei ole enää tarpeen kertoa suuntamerkillä, koska vaaratilanne on jo aiheutettu.

Autoihin ei ole integroitu kristallipalloja, joiden avulla toisten tekemisiä voisi ennustaa. Sen vuoksi suuntamerkki on kytkettävä ensimmäiseksi – siis ennen mitään muita liittymistä, kääntymistä tai ajoneuvon siirtämistä sivusuunnassa edeltäviä toimia.

Liikenteeseen liittyminen

Kadun reunasta lähtöä suunnittelevan kuljettajan pitää kertoa suuntamerkillä, että hänellä on aikomus liittyä liikenteeseen.

Erityisesti ruuhkaisemmassa liikenteessä ja vilkkaammissa kaupungeissa liikenteeseen liittyminen on pääsääntöisesti varsin hankalaa. Sen onnistuminen monesti edellyttää, että joku huomaavainen autoilija on valmis joustamaan ja päästämään liittyjän eteensä. Jos liittyjä ei ilmaise aiettaan suuntamerkillä, saa vuoroaan kyllä odottaa loputtomiin.

Kääntymistä edeltävät toimet

Kääntymistilanteessa suuntamerkin viesti on myös varsin selvä: Aion kääntyä, jonka vuoksi joudun hiljentämään nopeutta, muuttamaan ajolinjaa ja mahdollisesti jopa pysähtymään.

Tilanne edellyttää varsin usein myös takana tulevilta tiettyjä toimia – usein jopa pysähtymistä. Jotta peräänajoilta ja muilta vaaratilanteilta vältyttäisiin, on suuntamerkin sytyttävä ennen nopeuden alenemista – siis selkeästi ennen kuin jarruvalot syttyvät. Tämä korostuu erityisesti pimeällä, jolloin suuntamerkki helposti häviää auton kirkkaiden jarruvalojen loisteeseen.

Kaistanvaihto usein täydellinen yllätys

Monesti näyttää siltä, että kaistanvaihto perustuu lähinnä täydelliseen yllätykseen. Tavoite ei ole vaihtaa kaistaa kenenkään huomaamatta, vaan pääpaino pitää olla ehdottomasti turvallisuudella.

Kun olet kaistanvaihtoon soveltuvassa tien kohdassa, kytke suuntamerkki ensimmäiseksi – siis jo ennen havainnointia sivupeiliin tai katveeseen. Näin muille tienkäyttäjille jää aikaa havaita aikomuksesi.

Suuntamerkki on muille merkki halustasi vaihtaa kaistaa ja saattaapa viereisellä kaistalla olla joku, joka on valmis joustamaan ja helpottamaan kaistanvaihtoasi päästämällä sinut eteensä.

Tienkäyttäjien välinen vuorovaikutus ei ole rakettitiedettä. Ennakoi muiden tekemisiä ja kerro omista aikeistasi – AJOISSA.