Ranskassa ollaan suurten kysymysten äärellä, kirjoittaa toimittaja Kira Poutanen.
Uupumus näkyy jo selvästi ranskalaisten poliitikkojen kasvoilla, kun ennenaikaisten parlamenttivaalien vain neljä viikkoa kestänyt pikakampanja on viimein saatu päätökseen ja vaalien toisen kierroksen tulokset ovat selvinneet.
Laitaoikeiston Kansallisen liittouman unelma ehdottomasta enemmistöstä parlamentissa ja Jordan Bardellasta maan uutena pääministerinä jäävät historiallisen vahvasta kannatuksesta huolimatta toteutumatta, sillä vaalien tulos onnistui yllättämään varmasti lähes kaikki.
Vasemmiston vaaliliitto Uusi Kansanrintama NFP nousi lopulta vaalien ykköseksi ja saa Ranskan 577-paikkaiseen parlamenttiin 182 edustajaa, presidentti Emmanuel Macronia tukeva Yhdessä -vaaliliitto jäi toiseksi 168 edustajalla ja Kansallinen liittouma vasta kolmanneksi 143 edustajalla.
Laitaoikeistoa vastaan noussut, niin kutsuttu tasavaltalainen pato – joka on nähty aiemmin jo presidentinvaaleissa Kansallisen liittouman Marine Le Peniä ja hänen isäänsä Jean-Marie Le Peniä vastaan – näyttää toimineen tälläkin kertaa hyvin. Poikkeuksellisen suuri osa ehdokkaista jättäytyi ennen toista kierrosta kisasta pois ohjatakseen äänensä laitaoikeistoa vastaan.
Toinen syy laitaoikeiston heikommalle menestykselle on ennen toista kierrosta tehty heikko kampanja: Jordan Bardellaa ja Marine Le Peniä ei pahemmin nähty vaalikentillä vaan kampanjointi keskittyi paljolti mediaan.
Toisaalta taas vasemmiston ja keskustan ehdokkaat aktivoituivat ennen toista kierrosta entisestään.
Kansallinen liittouma joutui vaalikierrosten välillä myös kommentoimaan joidenkin ehdokkaidensa rasistisina ja antisemitistisinä pidettyjä kommentteja ja valokuvia, sekä niin sanottuja haamuehdokkaita, joita ei nähty mediassa eikä edes omien vaalipiiriensä tapahtumissa.
Vaivalla rakennetun salonkikelpoisuuden pinta näytti siis ennen vaalien ratkaisevaa toista kierrosta alkavan jälleen halkeilla.
Ranskalaiset eivät ole tottuneet koalitioihin
Ranska on nyt haastavassa tilanteessa, jossa parlamentissa on kolme vahvaa blokkia, joista yhdelläkään ei ole ehdotonta enemmistöä. Kysymys kuuluukin siis: mitä nyt?
Laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon ilmoitti heti vaalitulosten jälkeen, että vasemmiston liitto NFP on valmis hallitusvastuuseen, mutta ei aio suostua kompromisseihin eikä koalitioon Macronin tukijoiden kanssa. Muut vasemmistoblokin keskushahmot muun muassa Raphaël Glucksmannin johdolla vaikuttivat kuitenkin sovittelevammilta ja tuntuivat korostavan pyrkimystä löytää jokaiselle lakiehdotukselle enemmistön tuki erikseen.
Nyt eropyyntönsä jättänyt pääministeri Gabriel Attal väläytteli jo ennen vaalien toista kierrosta mahdollisuutta muodostaa "tasavaltalaisten puolueiden" edustajista määräaikainen koalitiohallitus, jossa olisi mukana poliitikkoja niin keskustan, perinteisen oikeiston kuin sosialistien ja vihreidenkin leireistä.
Ulos jäisivät tässä ehdotuksessa niin laitaoikeisto kuin laitavasemmistokin. Tämä olisi kuitenkin Ranskalle niin epätyypillinen ratkaisu, että sen uskotaan koalitioihin tottumattomassa maassa olevan vaikeaa.
13:19
Pääministeriksi kaivataan rauhanvälittäjää
Yksi suurista kysymyksistä heti vaalituloksen jälkeen on tietenkin kysymys pääministeristä.
Vasemmiston NFP-vaaliliitolla ei ole kampanjan aikana ole ollut selkeää johtajaa ja vaikka liiton vahvimmaksi puolueeksi nousikin sunnuntaina laitavasemmiston LFI, sen keskushahmosta Jean-Luc Mélenchonista tuskin tulee pääministeriä, niin ristiriitaisena hänet selvästi koetaan jopa NFP-liiton sisällä.
Yleisesti voikin sanoa, että Ranskaan kaivataan nyt pääministeriä, joka kykenisi rauhoittamaan maan poliittista tilannetta ja toimimaan rakentavasti eri blokkien välillä. Yksi viime päivinä usein esiin nousseista nimistä on NFP-liitossa mukana ollut vihreiden Marine Tondelier, joka on vaalikampanjan aikana nostanut profiiliaan ja pärjännyt väittelyissä hyvin.
On myös mahdollista, että pääministeriä haetaan jopa politiikan ulkopuolelta. Istuva pääministeri Gabriel Attal kertoi sunnuntaina olevansa – eropyynnöstään huolimatta – tarvittaessa valmis hoitamaan tehtäväänsä vielä heinäkuun lopussa alkavien olympialaisten ajan.
Emmanuel Macron ilmoitti europarlamenttivaalien jälkeen hajottavansa parlamentin, koska halusi "selkeyttää" maan poliittista tilannetta, mutta nyt tilanne näyttää entistäkin sekavammalta, vaikka monen pelkäämä laitaoikeiston valtaan pääsy onnistuttiinkin estämään.
Macronin presidenttikausi jatkuu vielä vuoteen 2027, mutta on selvää, että hänen arvovaltansa on parlamentin hajottamisen ja Yhdessä-vaaliliiton tappion jälkeen laskenut merkittävästi.