Kaikilla oli jo kesällä 2016 taatusti tiedossa, että Irlannin raja on yksi brexitin vaikeimmista kysymyksistä. H-hetkeen on aikaa muutama viikko, mutta toimivasta kompromissista ollaan edelleen valovuoden päässä. Missä vika? Kyllä, Lontoon Downing Street kympissä, mutta ei pelkästään siellä, kirjoittaa toimittaja Tapio Nurminen.
EU-eliitin kuplettiin on jo pitkään kuulunut brittien brexit-hölmöilyjen luetteleminen ja paheksuminen.
Kansanäänestystä ei olisi pitänyt järjestää. Kansalle olisi ajoissa pitänyt kertoa totuus siitä, mitä ero maksaa, millaisia ongelmia Irlannin raja aiheuttaa ja mitä se tarkoitta, jos EU:sta lähdetään ilman tolkullista erosopimusta.
Myös brittien neuvottelutaktiikalle on naureskeltu ivallisesti sekä Brysselissä että jäsenmaiden pääkaupungeissa.
Koko prosessin ajan saarivaltakunnan ulkopuolella on lisäksi todisteltu ja tolkutettu, että vaaleasta pörröpäästään tunnettu Boris Johnson on ollut kaikista brittihönteistä se kaikkein höntein.
Juuri hän oli etunenässä sumuttamassa kansalaisia ennen äänestystä ja juuri hän löi koko ajan kapuloita rattaisiin, kun Theresa May neuvotteli pääministerinä erosopimuksesta.
Nyt tuo höntti on pääministeri, joka on saanut aikaan historiallisen kaaoksen maan parlamentissa. Sopimukseton brexit lähestyy ja koko sotku kiteytyy Irlannin rajaan.
Johnsonin esitys on kelvoton
Pääministeri Johnsonin "viimeinen" esitys "paremmasta" erosopimuksesta on kiistatta kelvoton.
Nurkkaan ajettu konservatiivijohtaja lähtee edelleen siitä, että Britannia eroaa Pohjois-Irlannin kanssa EU:n tulliunionista 31. lokakuuta. Käytännössä se tarkoittaisi, että jatkossa Irlannin saarella kulkisi EU:n ulkoraja, missä luonnollisesti pitää olla tullitarkastuspisteitä.
Johnson on toista mieltä. Mitä hänen mallinsa vapaasti rajan yli kulkevista teollisuus- ja maataloustuotteista käytännössä tarkoittaa, on enemmän kuin epäselvää. Myös Johnsonille itselleen.
Antti Rinne (sd.), jonka loistava tulevaisuus itse aiheutettujen epäselvyyksien oikaisijana tuntuu olevan yhä kauempana takana, on EU-puheenjohtajamaan pääministerinä torjunut esityksen. Johnsonin räpellyksen pohjalta järkevää brexit-ratkaisua on erittäin vaikea rutistaa kasaan EU-johtajien Eurooppa-neuvostossa 17.-18. lokakuuta.
Sen jopa Rinne on pystynyt tekemään selväksi.
Brittien sättiminen ei edistä asiaa
Toki jonkinlainen muljautus on edelleen mahdollinen. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että britit lähtevät ilman sopimusta ja seuraukset ovat sen mukaisia.
Kuten todettiin, britit itse ovat tehneet jotakuinkin kaiken väärin. Sen jankuttaminen ennen lopullista rysäystä ei nyt kuitenkaan enää auta.
Paljon enemmän auttaisi se, että EU-eliitti niin Brysselissä kuin jäsenmaiden pääkaupungeissa katsoisi kriittisesti peiliin.
Ensinnäkin on hyvä muistaa, että jos sopimukseton brexit tulee, Irlantien välille nousee tuo raja tarkastuspisteineen. Siis juuri se, josta nyt kiistellään ja jonka välttämisestä yritetään neuvotella.
Se on kirvelevä tappio nimenomaan EU:lle ja EU:hun kuuluvalle Irlannille, vaikka toisin väkevästi väitetään.
Populistijohtaja tekee itsestään voittajan
Boris Johnsonin on joka tapauksessa helpompi myydä Irlannin saarta halkova raja omilleen voittona. Hän ja vain hän hallituksineen puolusti urheasti Britannian suvereniteettia.
Jos vuonna 1998 solmitulla rauhansopimuksella päätetty sisällissota puhkeaa Pohjois-Irlannissa uudelleen, totuutta sujuvasti hyljeksivä populistijohtaja syyttänee luontevasti EU:ta joustamattomuudesta ja väistää oman vastuunsa.
Vähintään yhtä tärkeää on pitää mielessä, että brittien rytinälähtö EU:sta on paljon dramaattisempi ja kauaskantoisempi asia kuin vain yksi kriisi yhdellä rajalla.
Joka tapauksessa EU menettää merkittävän osan sekä kansantuotteestaan että ulko- ja turvallisuuspoliittisesta uskottavuudestaan.
Jos – tai kun – sopimuksettoman brexitin vuoksi merkittävän entisen jäsenmaan ja unionin suhteet tulehtuvat heti kättelyssä, seuraukset ovat paljon kirvelevämpiä ja arvaamattomampia kuin mitä nyt osataan tai halutaan ennustaa.
Jokainen suvereeni EU-maa torjuisi sopimuksen
Siksi on vähintäänkin kummallista, että EU on viime metreille asti pitänyt jääräpäisesti kiinni pääministeri Mayn kanssa neuvotellusta erosopimuksesta.
Kaikille on ollut alusta lähtien selvää, että Irlannin raja on sekä EU:lle että briteille ehkä se kaikkein hankalin käytännön kysymys.
Jokainen EU-johtaja ja Brysselin komissaari on taatusti hiljaa mielessään myöntänyt itselleen, ettei mikään suvereeni EU-maa hyväksyisi mukisematta sitä, mitä Britannialle erosopimuksessa tarjotaan.
Käytännössähän kyse on siitä, että osa Britanniasta jää määrittelemättömäksi ajaksi osaksi Euroopan unionia, josta Britannia haluaa erota.
EU:ssa aika ei lopu koskaan
EU-eliitti on koko murheellisen brexit-saagan ajan korostanut miten yhtenäisinä unionin rivit ovat pysyneet, kun Britannian kanssa on neuvoteltu. Nyt on kuitenkin tultu pisteeseen, jossa tuo yhtenäisyys ja peräänantamattomuus ovat johtamassa huonoimpaan mahdolliseen tulokseen.
Kelkan voi vielä kääntää. EU:ssa aika ei lopu koskaan kesken. Kellot voidaan aina tarvittaessa pysäyttää, jos ratkaisuun on pakko päästä.
Nyt olisi pakko. Kaikkien kannalta vähiten huonoa kompromissia ei kuitenkaan synny, jos EU ei suostu myöntämään omia virheitään ja miettimään osaltaan riittäviä väljennyksiä erosopimukseen.