Kommentti: Lakimuutos hyväksyttiin – väheneekö seksin ostaminen?

Hyväksytty muotoilu on lakivaliokunnan muotoilema kompromissi alkuperäisen hallituksen esityksen ja perustuslakivaliokunnan lausunnon välillä.

Seksin ostaminen on kiellettyä parituksen tai ihmiskaupan kohteelta silloin kun ostaja tietää että näin on. Jatkossa se on rikos myös silloin kun ostaja ei riko lakia tahallaan, mutta hänen pitäisi epäillä että myyjä ei toimi itsenäisesti.

Alaikäiseltä seksin ostaminen on ollut ja tulee olemaan kiellettyä kaikissa tapauksissa.

Taustalla näyttöongelmat 

Hallitus halusi, että rikoslaissa kielletään seksin ostaminen ihmiskaupan tai parituksen kohteelta myös silloin, kun teko on tuottamuksellinen eli ei-tahallinen. Syynä oli se, että tuomioita tämän pykälän perusteella oli annettu hyvin vähän ja näyttökynnys oli varsinkin vuoden 2012 korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen korkealla. Korkein oikeus linjasi, että ostajan tietoisuutta arvioidaan sen mukaan, onko hän pitänyt "varsin todennäköisenä", että seksipalveluja myyvä henkilö on seksikaupan kohteena.

Hallitus siis halusi madaltaa näyttökynnystä. Lisäksi haluttiin, että seksin ostamisesta parituksen tai ihmiskaupan kohteelta tuomitun enimmäisrangaistus korotettaisiin yhteen vuoteen puolen vuoden sijaan. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että kaikki tapaukset olisi pitänyt käsitellä täysimittaisessa prosessissa käräjäoikeudessa ja poliisi olisi saanut käyttöönsä jonkin verran lisää pakkokeinoja tapausten tutkintaan.

Lausuntovaiheessa hallituksen esitys sai laajaa tukea. Sitä kuitenkin vastusti muun muassa Pro-tukipiste, joka tekee työtä seksiä myyvien ihmisten hyväksi. Järjestön mukaan uudistus olisi kohdistunut heikentävästi juuri niihin, joita sillä yritetään suojella. Tämän mahdollisuuden otti esiin myös perustuslakivaliokunta mietinnössään.

Syytä epäillä vs. törkeä huolimattomuus

Hallituksen esityksessä haluttiin kirjata lakiin, että seksin ostaminen seksikaupan (paritus tai ihmiskauppa) kohteelta, olisi rikos myös silloin, kun ostajalla on ”syytä epäillä”, että näin on.

Perustuslakivaliokunta taas linjasi, että tässäkin pykälässä tuottamuksellisuus eli ei-tahallisuus pitäisi määritellä ”törkeän huolimattomuuden” kautta.  Lakivaliokunta ei tätä halunnut vaan totesi, että jos laissa edellytetään törkeää huolimattomuutta, kynnys ei laske tarpeeksi matalalle, niin että seksiä ostavia saataisiin tuomiolle nykyistä enemmän.

Eduskunta on nyt siis hyväksynyt lakivaliokunnan muotoilun.

Lakivaliokunta linjaa mietinnössään näin: "Pelkkä ryhtyminen seksin ostoon ei siten ole rangaistavaa eikä itsessään merkitse kiellettyä riskinottoa. Säännöksen mukaan teko muuttuu rangaistavaksi vasta silloin, kun tekijällä on syytä epäillä paritusta tai ihmiskauppaa. Jos tekijällä ei ole ollut syytä epäillä paritusta tai ihmiskauppaa, on hän rangaistusvastuusta vapaa, vaikka myöhemmin ilmenee, että seksin myyjä on ollut mainitun rikoksen uhri."

Lakivaliokunnan mukaan seksin ostajalta ei voida edellyttää laajamittaista selvitystoimintaa koskien henkilöä, joka seksiä myy.

 "…Tämän vuoksi tunnusmerkistön soveltamisessa keskeisiä ovat ostotapahtumaan liittyvät ulkoiset olosuhteet ja seikat, ja syyksiluettavuutta arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää ennen muuta tekijän tiedossa olleisiin seikkoihin ja riskin tietoisuuteen."

Lakivaliokunnan mietintö ei ollut yksimielinen. Kolme valiokunnan jäsentä jätti eriävän mielipiteensä. He olisivat halunneet, että lakiin kirjataan perustuslakivaliokunnan lausunnon mukainen muotoilu tahallisuudesta ja törkeästä huolimattomuudesta. Tästä versiosta äänestettiin myös täysistunnossa, mutta se jäi tappiolle.

Mikä muuttuu?

Oikeuskäytännön varaan jää, miten tätä laajennettua ostajan vastuuta tulkitaan. Esitystä kannattaneiden tahojen mukaan ostajan rikosoikeudellisen vastuun laajeneminen myös ei-tahallisuuteen alentaa näyttökynnystä selvästi. Osa taas on sitä mieltä, että yhtä lailla ostajan syyllisyyttä arvioitaessa pitää jatkossa pohtia, milloin hänellä on ollut ”syytä epäillä ” ja milloin ei.

Kun Suomessa vuonna 2006 ensimmäisen kerran säädettiin seksin ostajiin kohdistuvaa rikosoikeudellista vastuuta, silloinen lakivaliokunta määritteli seikkoja, jotka kertovat siitä, että seksiä myyvä henkilö saattaisi olla ihmiskaupan tai parituksen kohde.

–Kohteeseen (seksiä myyvä henkilö) saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle henkilölle kuin teon kohteelle

–Henkilö tietoverkossa ilmoittaa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen ilmoituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia ilmoituksia.

–Teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti rajoitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen.

Korkein oikeus taas linjasi ratkaisussaan 2012:66 että pelkästään seksiä myyvän nuori ikä tai ulkomaalaistausta ei riitä siihen, että pitäisi epäillä henkilön olevan parituksen tai ihmiskaupan kohde. Sen sijaan täydellinen kielitaidottomuus tai havaittavissa oleva psyykkisen toimintakyvyn puute voivat tähän viitata.

Väheneekö ihmiskauppa ja paritus?

On selvää, että Suomessa ostetaan ja myydään seksiä joka päivä ja että osa tästä myyntitoiminnasta tapahtuu sellaisissa olosuhteissa, jotka täyttävät ainakin parituksen tunnusmerkistön. Ei siis ole mitenkään mahdollista, että vain kaksi henkilöä on syyllistynyt viime vuonna seksikaupan kohteen hyväksikäyttöön. Kuitenkin, kuten MTV Uutiset helmikuussa kertoi, vain kaksi tuomittiin.

Mistä tämä epäsuhta?

Kun paritusjuttuja Suomessa tutkitaan, suurimmat panokset laitetaan siihen, että parittajat saadaan tuomiolle. Seksin ostajien oikeuteen saaminen edellyttää näyttöä muun muassa siitä, että seksiä on ostettu, että myyjä tunnistaa ostajan (tai on vielä maassa tätä tunnistusta tekemässä) ja että seksin ostaja on tiennyt tai ainakin hänellä olisi pitänyt olla syytä epäillä, että seksin myyjä on parituksen kohde.

Ostajat jäävät tutkinnassa usein sivurooliin, koska on pakko valita, mihin satsataan. Onko kyse siis resurssien järkevästä käytöstä vai asenteesta? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään.

Onko lakimuutoksen seurauksena odotettavissa, että paritusjuttujen yhteydessä ostajia ilmestyy käräjäoikeuteen moninkertaisesti nykytilaan verrattuna? Vai halutaanko lakia tiukentamalla antaa moraalinen viesti siitä, että seksin ostaminen seksikaupan kohteelta (ja ehkä ylipäätään) on väärin ja laki toimii pelotteena ostajia kohtaan? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään.

Täytyy nimittäin muistaa, että alun perin Suomeen haluttiin laki, joka kieltää seksin ostamisen kokonaan. Sille ei niin sanotusti löytynyt poliittista tahtoa ja syntyi kompromissi, johon juuri kukaan ei tainnut olla tyytyväinen. Ja nyt tätä kompromissia laajennetaan uudella kompromissilla. Moni taho, joka antoi lausuntoaan tähän uusimpaan esitykseen, oli sitä mieltä, että olisi selkeämpää, jos seksin ostaminen kiellettäisiin kokonaan. Jos taas kysyy seksiä myyviltä ihmisiltä, heidän mielestään olisi selkeämpää, jos jokainen aikuinen saisi itse määritellä miten elantonsa ansaitsee (vaikka sitten seksiä myymällä) eikä sotkettaisi ihmiskauppaa ja paritusta asiaan.

Tavallisella kansalaisella on oikeus odottaa, että hän voi tietää, mikä on laillista tai laitonta. Toteutuuko tämä nyt seksin ostamista säätelevän rikoslain kohdan osalta? Sekin riippuu siitä, keneltä kysyy.

Ja voidaanko rikoslailla ehkäistä tai vähentää prostituutiota, jos sen avulla säädellään seksin ostamista mutta myymistä ei (seksin myyminen on kielletty vain yleisillä paikoilla)? Sekin riippuu siitä, keneltä kysyy.

Tällä lauantaina hyväksytyllä lakimuutoksella on ainakin pyritty vähentämään seksipalvelujen kysyntää. Näin sanoi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson eduskunnan lähetekeskustelussa viime marraskuussa:

– Totta kai se on niin, ettei ainoastaan lainsäädännöllä voida puuttua tähän ongelmaan, mutta lainsäätäjinä me voimme antaa signaalin siitä, mikä meidän mielestämme on hyväksyttävää ja mikä ei.

Signaali on annettu.