Tiedätkö, missä olet lauantaina 17. joulukuuta 2016? Minä tiedän, missä minä olen.
Tuona päivänä seison Tukholman Tele2 Arenan yleisössä liikuttuneena, kuuntelen ja katselen Kentin vihoviimeistä keikkaa.
Laulaja Joakim Bergin, basisti Martin Sköldin, kitaristi Sami Sirviön ja rumpali Markus Mustosen muodostama Kent ilmoitti myöhään sunnuntai-iltana dramaattisella videolla lopettavansa toimintansa. Musiikkinörtin sydän jätti pari iskua väliin.
Mutta miksi ihmeessä aion matkustaa Ruotsiin jonkun ruotsalaisbändin viimeiselle keikalle? Minkä takia Kentin ilmoitus lopettamisesta tuntui siltä kuin hyvä ystävä olisi ilmoittanut lähtevänsä pysyvästi pois, jättäen jälkeensä liudan muistoja?
Siksi, että Kentin merkitys on ollut omassa musiikki-innostuksessa valtava. Se kuuluu siihen pieneen joukkoon yhtyeitä ja artisteja, joiden tekemisiin on täysin mahdotonta suhtautua objektiivisesti.
Siksi, että Kent on suurin syy siihen, miksi ikinä kiinnostuin ruotsin kielestä. Innostuin Om du var här- ja Saker man ser -hiteistä ja sain siskoltani joululahjaksi Isola-levyn jouluna 1997. Lukion ruotsin kurssien kokeisiin lukeminen tarkoitti minun kohdallani tuon albumin kansilehtisen selailemista ja sanoitusten suomentamista.
Siksi, että Kent soi taustalla vantaalaisessa kauppakeskus Jumbossa vuoden 1999 joulunalusaikoina tajutessani ensimmäistä kertaa elämässäni olevani mahdollisesti rakastunut.
Siksi, että Kent on muodostunut synonyymiksi sanaparille pohjoismainen melankolia.
On totta, että Kent on julkaissut edellisen merkittävän levynsä jo seitsemän vuotta sitten (Röd, 2009), mutta mitä sitten? Kentin merkittävimmät albumit (Isola, 1997, Hagnesta Hill, 1999, Vapen och ammunition, 2002, ja Tillbaka till samtiden, 2007) ovat jättäneet pysyvästi jälkensä tämän kirjoittajan alitajuntaan, eivätkä ne tule mihinkään sieltä häviämään, vaikka yhtye lopettaa.
Bändin viimeiseksi jäävän, toukokuussa julkaistavan studioalbumin Då som nu för alltid ensimmäinen single Egoist ilmestyi tänään, eikä sekään jää mieleen muuten kuin perushyvänä Kent-popkappaleena, mutta väliäkös tuolla. Kent on tehnyt jo niin paljon hyvää, ettei sen voi enää mitenkään olettaa pistävän paremmaksi.
Samaan aikaan mieli havahtuu kuitenkin myös siihen, että ei Kent ole enää parin-kolmen viimeisen albuminsa aikana ollut enää oma itsensä. Suurin palo on ollut poissa, vaikka levyiltä yksittäisiä hienouksia onkin löytynyt eivätkä nuo albumit huonoja ole olleet.
Tämän vuoksi yhtyeen lopettaminen, vaikka se yllättävältä ja tyhjältä nyt tuntuukin, tuntuu myös loogiselta tavalta päättää yksi aikakausi tyylillä. Kun hiillos kytee vielä.
Ja vaikka mediassa yhtyeen lopettamisesta kertovaa videota on kuvailtu mystiseksi, ei siinä ole mitään mystistä. Se on täynnä viittauksia Kentin uran varrelta: mukana ovat muun muassa Hagnesta Hillin kannesta tuttu arvoituksellisen näköinen tyttö otsatukkineen, Isolan kannessa nähty lentokone, Vapen och ammunitionin kannesta tuttu valkoinen tiikeri ja Dom andra -hitin videolta tutut tunnelit.
Outoa. Ei sitä ole osannut lainkaan ajatella, että tulee se päivä, jolloin Kent siirtyy haudan lepoon. Kent kuolee, mutta musiikki jää elämään.
Viimeisistä henkäyksistä kannattaa nauttia.
Kent saapuu jäähyväiskiertueellaan myös Suomeen: yhtye nähdään Helsingin Hartwall Arenalla perjantaina 28. lokakuuta sekä Vaasassa Vasa Arenalla lauantaina 29. lokakuuta.