Florida Panthersin Stanley cup -mestaruuteen viime kesänä kipparoinut Aleksander Barkov saatetaan julistaa tänään ensimmäisenä jääkiekkoilijana Vuoden urheilijaksi. Lähimpänä kiekkoilijan valinta oli vuonna 1990, kun Jari Kurri sijoittui Päivi Alafranttin voittamassa äänestyksessä toiseksi. Edmonton Oilersissa pelasi tuona vuonna yksi Kurriakin kovempaa jälkeä tehnyt suomalainen, eikä häntä ole noteerannut kukaan mitenkään, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä.
Splitissä keihään Euroopan mestaruuden elokuussa 1990 voittaneen Alafranttin valinta Vuoden urheilijaksi jaksetaan vielä tänäkin päivänä nostaa esiin hätkähdyttävänä vääryytenä. Kurri sai tuon vuoden äänestyksessä ykkössijoja enemmän kuin Alafrantti (111–102), mutta yhteispisteet (524–453) ja Kultainen kiekko menivät Alafranttille.
Kurrin toiseksi jäämistä on taivasteltu vuosikymmenten saatossa ennen kaikkea sillä argumentilla, että hän saavutti keväällä 1990 jo uransa viidennen Stanley cup -voiton. Saavutus oli toki tuohon aikaan suomalaisittain vertaansa vailla, mutta vuoden 1990 urheilusaavutuksia järjestykseen asetettaessa ne neljä edellistä Stanley cup -voittoa olivat kylläkin täysin merkityksettömiä.
Jälkikäteispahastujilta tuntuu myös unohtuvan, mikä ero yleisurheilun ja NHL-jääkiekon yleisellä kiinnostavuudella, merkittävyydellä ja näkyvyydellä oli tuon ajan Suomessa – ja kumman eduksi.
Tämä selittänee sitä, miksi tässä yhä tunteita kuumentavassa Vuoden urheilija -valinnassa on pahastuttu nimenomaan Kurrin eikä hänen joukkuekaverinsa Esa Tikkasen puolesta. Tuon ajan tapahtumien valossa on nimittäin perusteltua väittää, että Tikkasen olisi pitänyt olla äänestyksessä Kurrin edellä. Sen sijaan hän ei uransa neljännen (!) Stanley cupin voitettuaan mahtunut edes kärkikymmenikköön.
