Kommentti: Huuhkajien uudistunut ilme henkilöityy yhteen poikkeusyksilöön – huudatti yleisöä tempullaan Ranskaa vastaan

Suomen jalkapallomaajoukkueessa päättyi yksi merkittävä aikakausi, kun Joona Toivio ja Paulus Arajuuri ilmoittivat lopettavansa uransa Huuhkajissa tiistai-illan Ranska-ottelun jälkeen.

0–2-tappio päätti Toivion ja Arajuuren maajoukkuepelien lisäksi Suomen haaveet ensi vuonna pelattavista Qatarin MM-kisoista.

33-vuotiaat topparit olivat ennen syksyn MM-karsintoja muodostaneet lähes itsestään selvällä tavalla Suomen puolustuksen sydämen, kivijalan, jonka ympärille kaiken muun hyvän Markku Kanerva on voinut rauhassa rakentaa.

Kivijalka ei pettänyt talon alta kaksikon lopettaessa, sillä Kanerva oli ehtinyt jo uudistaa keskuspuolustustaan syksyn MM-karsintojen aikana. Toivion tilalle avauskokoonpanoon on noussut 24-vuotias Leo Väisänen, ja Arajuuren on korvannut 27-vuotias Robert Ivanov.

Kanerva ansaitsee kiitosta siitä, miten tyylikkäästi, luontevasti ja kivuttomasti näin merkittävä nuorennusleikkaus joukkueessa lopulta toteutui. Väisästä ja Ivanovia on kumpaakin ajettu rauhassa sisään.

Suomen keskuspuolustuksen ei voi sanoa huonontuneen. Monessa mielessä voi todeta asian olevan pikemminkin päinvastoin. Henkisellä puolella ja johtajuudessa paikattavaa toki riittää, mutta esimerkiksi pelinavaamisessa Suomi on saanut tulokkaiden myötä uuden vaihteen.

Etenkin Ivanov osoitti tiistai-iltana maailmanmestari Ranskaa vastaan aivan poikkeuksellista pallollista pelirohkeutta. Läpi ottelun kylmäpäisesti pelannut 197-senttinen järkäle huudatti kotiyleisöä toisella puoliajalla, kun hän ujutti pallon röyhkeästi Bayern-tähti Kingsley Comanin jalkojen välistä.

– Robert Ivanovilta vahva esitys. Jos hän nauttii siitä puikkojen laittamisesta, niin se on ihan ok, mutta olisi voinut yhden erikoistilannemaalinkin käydä nikkaamassa, Kanerva veisteli.

– Jos ajatellaan, että Robertilla on aika vähän maaotteluita, kaveri pelaa todella vahvalla itseluottamuksella.

Warta Poznanin keskuspuolustaja ilmentää rohkeudellaan sitä pelillistä kehitystä, jota kohti Kanerva on nyt päättyneiden syksyn MM-karsintojen aikana Huuhkajia vienyt. Suomi yrittää pitää palloa enemmän, rohkeammin ja laadukkaammin.

Yhtään mitään upean maajoukkueuran pelanneelta Arajuurelta pois ottamatta voi todeta, että hän on pallollisessa pelissään kuin vastakohta Ivanoville.

Taistelutahtoon ja väkivahvaan puolustamiseen pelinsä perustava Arajuuri ei erityisemmin viihdy pallon kanssa, vaan haluaa siitä mieluummin nopeasti eroon helpolla syötöllä omille. Toisinaan maajoukkueen valmennusjohto joutui jopa painottamaan hänelle, että eteenpäin keskikentällekin on uskallettava syöttää.

Niin Kanerva, maalivahti Lukas Hradecky kuin Teemu Pukki myönsivät Ranska-tappion jälkeen, että Suomen pallollisen pelin vaiheet etenkin lähestyessä vastustajan maalia kaipaavat vielä lisää laatua, mutta kehitystä on jo tapahtunut kesän EM-kisoista.

Väisäsen, Ivanovin ja keskuspuolustuksen kolmannen lenkin Daniel O’Shaughnessyn lisäksi yksi Suomen kohentuneen pallonhallinnan taustalla olevista tulokkaista on keskikenttäpelaaja Urho Nissilä.

Ranskaa vastaan avauskokoonpanossa pelannut Nissilä osaa ja uskaltaa pitää palloa. Katse ylhäällä pelaava KuPS-taituri jäi vielä Ranskan tähtien kanssa usein kakkoseksi, mutta mittari olikin kovin mahdollinen.

Nissilä tuskin pelaa ensi kaudella enää kotimaan kentillä.

Lisää pallollisesti lahjakkaita uuden sukupolven pelaajia on tulossa lähivuosina alle 21-vuotiaiden maajoukkueesta.

– Olemme hyvällä tiellä, Pukki totesi Suomen pelaamisesta.

Huuhkajien seuraava suuri tavoite on päästä kesän 2024 EM-kisoihin. Saksassa järjestettävä turnaus on ympyröity isolla Hradeckyn suunnitelmissa. Myös Pukki linjasi jatkavansa maajoukkueuraansa seuraavia arvokisoja silmällä pitäen.