Kirkkoa on joskus kuvattu pappina, jolla on Suomen lippu kourassa ja kypärä päässä. Nämä ajat ovat pikkuhiljaa taittumassa, Luojan kiitos. Mutta kirkosta eroamisen syyksi näyttää yhä kelpaavan se, että arkkipiispa lupaa kirkon auttavan ihmisiä. He ovat ”vääriä ihmisiä”. Kristillisen etiikan mukaan ei ole vääriä ihmisiä.
Vääriä käsityksiä sitä vastoin riittää. Kuten vaikkapa nämä seuraavat lainaukset palautteesta arkkipiispa Kari Mäkiselle:
”Mäkinen käänsi selän omalle uskonnolle, ei tue ajatusta luterilaisesta uskonnosta.”
"Epäisänmaallisia kannanottoja.”
"Kirkko rahoittaa ulkomaisia ihmisiä enemmän kuin omiaan.”
Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa. Tänne pohjolan perukoillekin levinneen uskonnollisen liikkeen aloitti eräs radikaaliksi mainittu juutalainen mies. Kristinuskon opeista löytyy ennen ajanlaskuamme polveutunutta filosofiaa moraalista sekä hyvän ja pahan taistelusta. Ehkä meillä vielä joku kuvittelee, että kristinuskon keksi Martti Luther – nuori mies tässä janassa.
Poliitikot ovat toki maailman sivu valjastaneet kristinuskoa nationalismin rattaiden eteen hyvinvoivan länsimaisen ihmisen suojelemiseksi. Onneksi meillä on niin älykäs arkkipiispa, että hän puolustaa tinkimättömästi ihmisarvoa ylitse kaikkien rajojen.
”Oman maan vanhukset ja vammaiset tarvitsevat enemmän apua.” Tämänkin joku keksi taas toistaa.