Kirkkoa on joskus kuvattu pappina, jolla on Suomen lippu kourassa ja kypärä päässä. Nämä ajat ovat pikkuhiljaa taittumassa, Luojan kiitos. Mutta kirkosta eroamisen syyksi näyttää yhä kelpaavan se, että arkkipiispa lupaa kirkon auttavan ihmisiä. He ovat ”vääriä ihmisiä”. Kristillisen etiikan mukaan ei ole vääriä ihmisiä.
Vääriä käsityksiä sitä vastoin riittää. Kuten vaikkapa nämä seuraavat lainaukset palautteesta arkkipiispa Kari Mäkiselle:
”Mäkinen käänsi selän omalle uskonnolle, ei tue ajatusta luterilaisesta uskonnosta.”
"Epäisänmaallisia kannanottoja.”
"Kirkko rahoittaa ulkomaisia ihmisiä enemmän kuin omiaan.”
Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa. Tänne pohjolan perukoillekin levinneen uskonnollisen liikkeen aloitti eräs radikaaliksi mainittu juutalainen mies. Kristinuskon opeista löytyy ennen ajanlaskuamme polveutunutta filosofiaa moraalista sekä hyvän ja pahan taistelusta. Ehkä meillä vielä joku kuvittelee, että kristinuskon keksi Martti Luther – nuori mies tässä janassa.
Poliitikot ovat toki maailman sivu valjastaneet kristinuskoa nationalismin rattaiden eteen hyvinvoivan länsimaisen ihmisen suojelemiseksi. Onneksi meillä on niin älykäs arkkipiispa, että hän puolustaa tinkimättömästi ihmisarvoa ylitse kaikkien rajojen.
”Oman maan vanhukset ja vammaiset tarvitsevat enemmän apua.” Tämänkin joku keksi taas toistaa.
Kirkolla ei ole mitään korvamerkittyjä rahoja ulkomaalaisille tässä akuutissa tilanteessa. Kirkko laittaa vastakin ylivoimaisesti suurimman osan rahoistaan suomalaisten hyväksi – lapsista vanhuksiin ja kriisiperheisiin. Eroamalla kirkosta voit toki nakertaa tätä työtä.
xxx
Mutta entäpä jos me kaikki auttamiskykyiset astuisimme koloistamme ja lähtisimme apua tarvitsevien tueksi, vaikkapa vapaaehtoisesti. Se voisi olla hyödyllisempää ja opettavaisempaa kuin auttajien haukkuminen.
Tämän ajan Suomessa vastaan voi tulla autossa yöpyvä raskaana oleva kerjäläisnainen, suomalainen yksinäinen vanhus tai vanhempansa menettänyt irakilainen poika. Emme kai me heidän edessään ala miettiä, kuka apua ansaitsee. Emme kai?
Kirkon vastuulla on tietysti vastata viranomaisten suuntaan, jos paperittomia alkaa ilmestyä kysymään sijaa majatalosta. Hyvä jos tähän olisi edes varauduttu, ettei kirkkoherroja yllätetä yön pimeydessä nukkumasta puutarhoissaan.
xxx
”Kukaan meistä ei ole isänmaamme tai uskontomme edustaja, me kaikki olemme ihmisiä. Pitäisi puhua ja kohdata silmien tasolla.” Näin tuumi arkkipiispa.
Ei tuollainen kohtaaminen suurtakaan rohkeutta vaadi. Tiedän, että se onnistuu. Olen työskennellyt tuhansien muiden suomalaisten tavoin viime kuukaudet vapaaehtoisena vastaanottokeskuksessa. Se kiitollisuus, jota turvapaikanhakijat ilmaisevat – se riittää. Joku hippi voisi kutsua tätä jopa rauhantyöksi.
Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi lauantaina MTV:n haastattelussa kirkon lupaavan suojella kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Katso video.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.