Kommentti: Euroviisut – pilalla, pelkkää politiikkaa tilalla?

 "Euroviisut ei ole poliittinen tapahtuma."

Höpö höpö. Euroviisujen järjestäjätahon eli Euroopan yleisradiounioni EBU:n hokema perustelu sille, miksi sotaa käyvän maan eli Israelin sallittiin osallistua kisaan, osoittautui viisuviikon aikana silkaksi potaskaksi.

Mikä on EBU?

Niinpä vuonna 2024 eletään maailmassa, jossa Euroviisut on laulukilpailu, jossa ympäri Eurooppaa eri maiden kansalaiset asettuivat äänestämään Israelia nimenomaan poliittisista syistä.

Halu näyttää takapuolta vapaamielisille eurooppalaisille euroviisufaneille ja Palestiinalle oli osalle äänensä antaneista suurempi motiivi kuin halu äänestää Euroviisujen finaalissa omasta mielestä hyvää musiikkikappaletta.

 Jos Suomen kansa olisi saanut päättää, ensi keväänä Euroviisut järjestettäisiin Israelissa. Erityisesti perussuomalaisten poliitikot olivat aktiivisia Israelin äänestäjiä. MTV Uutiset selvitti asiaa muun muassa tässä artikkelissa.

Lue lisää: Nyt puhuu kymmenen kertaa Israelia äänestänyt PS-poliitikko, joka ei aiemmin ollut äänestänyt viisuissa lainkaan

Miksi näin kävi? Monelle "tavallisena keväänä" Euroviisuja tiiviisti seuranneelle ja omaa suosikkiaan viisuissa äänestäneelle euroviisufanille Israelin mukanaolo oli liikaa. Näin finaali jäi katsomatta ja ääni suosikkikappaleelle antamatta.

Suomalaiset antoivat eniten yleisöääniä Israelille – Spotifyn suosituimpien listalta löytyvät kuitenkin aivan eri kappaleet

Niinpä Israel keräsi yleisöääniä niin paljon kuin se nyt keräsi. Maan viisuedustaja Eden Golanin kisakappale Hurricane sai Euroviisuissa toiseksi eniten yleisöääniä Kroatian jälkeen.

Täydet yleisöpisteet Israel sai kaikkiaan 15 maalta, muun muassa Suomelta. Näiden samojen 15 maan asiantuntijaraadeista 12 ei antanut Eden Golanille pistettäkään.

Naurettavaa epäpoliittisuutta

Miksi ja miten tällaiseen repivään ja pitkän, synkän varjon Euroviisujen päälle heittävään tilanteeseen päädyttiin?

Siihen ainoa oikean vastauksen antava taho on EBU. Euroopan yleisradiounionin Israel-lausunnoissaan perusteena käyttämä epäpoliittisuuden hokeminen kääntyi varsinaisen viisuviikon aikana lähinnä naurettavaksi.

EBU diskasi Alankomaiden edustajan Joost Kleinin kisasta, mutta ei kertonut likimainkaan riittäviä perusteita tälle toimelle.

Samaan aikaan kilpailussa pidettiin mukana edustaja valtiosta, joka käy Gazassa sotaa. Sotaa, jonka tieltä Israelin kehottaa kymmeniä, jopa satoja tuhansia ihmisiä evakuoitumaan. Edustaja valtiosta, joka pommittaa sairaaloita.

YK:n edustajan mukaan tuhojen mittakaava on valtava ja ennennäkemätön: 72 prosenttia Gazan asuinkäytössä olleista rakennuksista on kokonaan tai osittain tuhoutunut.

Hamasin alaisen Gazan terveysministeriön mukaan Israelin ilmaiskut ja hyökkäykset ovat surmanneet Gazassa lähes seitsemän kuukautta kestäneen sodan aikana noin 34 600 ihmistä, joista valtaosa on ollut naisia ja lapsia.

Israelin sotatoimet alkoivat Hamasin hyökättyä Israeliin. Israelilaisviranomaisten mukaan lokakuun 7. päivän hyökkäyksessä kuoli arviolta 1170 ihmistä, pääosin siviilejä.

Onko tämä kaikki murto-osaltaankaan epäpoliittista?

On EBU:n valinta, että Euroviisuissa puhutaan sodasta

Vaikka sosiaalisessa mediassa kuinka populistisesti, provosoivasti ja yksinkertaisen putkinäköisesti väitetään, että Israelin sotatoimien tuomitseminen tarkoittaa Hamasin toimien tukemista, eihän se sitä millään tapaa tarkoita.

"Ne heittivät ensimmäisen kiven, niin on vastattava heittämällä sata kiveä takaisin" -retoriikka on naurettavaa, väsynyttä ja hiekkalaatikolle kuuluvaa.

Se, että mitään näistä asioista joudutaan yhtään mitenkään käsittelemään nyt nähdyllä tavalla epäpoliittisen laulukilpailun eli Euroviisujen yhteydessä, on täysin EBU:n valinta.

Tällä valinnalla EBU teki oman paraatituotteensa pintaan kolhun, jonka paikkaamisessa ja Euroviisujen aseman palauttamisessa sillä tulee olemaan jatkossa iso urakka.

Juttu jatkuu linkin ja videon jälkeen.

Lue ja katso: Voisiko Suomi jäädä Euroviisuista pois? Yle-pomo: "Ei ole tarkoitus, että suurin osa ilon ja riemun kilpailussa on ahdistuneita"

Tämän vuoden Euroviisujen piti olla tuttuun tapaan varma kevään merkki, lupaus oven takana kurkistelevasta kesästä, ilon ja suvaitsevaisuuden juhla kaoottisen ja synkeän maailmanmenon keskellä.

Sen piti olla myös Abban viisuvoiton 50-vuotisjuhlaa, mutta minkäänlaisen juhlan sijaan siitä tuli nyt nähty sekasortoinen farssi.

Malmön Euroviisuista ei välttämättä tulevaisuudessa muisteta päällimmäisenä voittonsa täysin ansainnutta Sveitsiä. Mieleen jää se, millainen EBU:n rakentama sekasotku kilpailu tällä kertaa oli.