Kommentti: Euroopan mahtimaiden pakka on sekaisin – Putin ja Trump katsovat telkkua, syövät popcornia ja hyrisevät tyytyväisinä

Uutinen ei ollut yllättävä eikä sen merkitystä pidä liioitella. Silti se kertoo paljon ajankohtaisesta poljennosta.

Brittilehti The Timesin tietojen mukaan sadoilta venäläisiltä sosiaalisen median tileiltä on lietsottu Ranskan keltaliivejä väkivaltaan.

Presidentti Vladimir Putin ei tietenkään tiedä tästä mitään. Pois se hänestä.

Katsellessaan datshansa televisiohuoneessa raportteja Ranskan mellakoista ja presidentti Macronin neuvottomuudesta Kremlin isäntä on kuitenkin taatusti tyytyväinen.

Sama koskee Valkoisen Talon öykkäriä Washingtonissa. Presidentti Donald Trump ehti jo twiitata vahingoniloaan siitä, että ranskalaiset ovat kyllästyneet hallituksensa harjoittamaan politiikkaan.

Märkä uni: Hajottajat valtaan

Euroopan myllerrys on sekä Trumpille että Putinille märkä uni. Molemmat toivovat, että kaikkialla Euroopassa valtaan nousisivat Italian Matteo Salvinin, Ranskan Marine Le Penin ja Unkarin Viktor Orbanin kaltaiset EU:n hajottajat.

Monenkeskisen maailman, vapaakaupan ja kansainvälisen yhteistyön puolesta väkevästi puhuneet Merkel ja Macron eivät Moskovan ja Washingtonin autokraatteja miellytä. Eivät, vaikka valtiovierailujen virallisissa kuvissa miten hymyiltäisiin.

Putinin ja Trumpin onneksi keskipakovoimat jylläävät Euroopassa nyt erittäin vahvasti. Ja ne jylläävät nimenomaan suurissa mahtivaltioissa.

Komeetan riskialtis show

Kun Emmanuel Macron nousi Ranskassa valtaan häkellyttävällä tavalla, moni EU-myönteinen eurooppalainen hullaantui.

Nuori poliittinen komeetta suitsutti intohimoisesti unionia ja lupasi vahvistaa sitä kaikin tavoin. Tuntui kuin leuto, mutta samalla raikas etelätuuli olisi puhaltanut putinilaisesta ja trumpilaisessa maailmassa.

Macronin nousukiito on kuitenkin alusta lähtien ollut yhden miehen riskialtis show.

Lue myös: Helena Petäistö kuvailee Ranskan mellakoita hirveimmiksi vuosikymmeniin: Urbaania sissisotaa jouluvaloissa – vaikea uskoa, että Macron enää nousisi tästä

Sillä ei ole koskaan ollut aitoa ja laajaa eri sosiaaliluokat yhdistävää kannatusta. Se on ollut ennen muuta hyväosaisten vastalause vanhalle luutuneelle järjestelmälle ja toisaalta oikeistopopulistille.

Jos Macron kaatuu, Ranskaan tulee tyhjiö

Nyt on meneillään häviäjiksi itsensä kokevien ranskalaisten kitkerä rekyyli, josta Macron ei välttämättä selviä.

Keltaliiveille tehdyt palkka- ja eläkemyönnytykset ovat avokätisiä, mutta eivät ehkä sittenkään riittäviä. Presidentin rohkea yritys uudistaa Ranskan taloutta, uhkaa pysähtyä.

Jos Macron kaatuu, Ranskaan tulee tyhjiö. Selkeä vastavoima puuttuu. Juuri se on ollut Macronin tähdenlennon suurin riski.

Brexit-sekoilu tekee uusia ennätyksiä

Samaan aikaan, kun Ranska etsii taas kerran itseään, brittien brexit-sekoilu ylittää kaikki karmeimmat odotukset. Kaikki on edelleen mahdollista. Kaikkein vähiten kuitenkin se, että brittien käy hyvin.

Lue myös: Parlamentin brexit-äänestys lykkääntyy, oppostio aikoo esittää epäluottamusta – ”Theresa Mayn poliittinen henki on hiuskarvan varassa”

Muualla Euroopassa ei brexit-kaaoksen vuoksi ole vähäisintäkään syytä vahingoniloon. EU-maiden yhtenäisyydellä röyhisteleminen voi vielä kostautua. Jos pääministeri Theresa Maylle ei anneta yhtään periksi, tulee rytinä, jossa kaikki kärsivät.

Britit eniten, mutta myös muut paljon.

Missä ovat ne Suuret Johtajat?

Erityisesti Saksan talouselämässä on jo pitkään kannettu huolta kovan brexitin eli ilman mitään sopimusta toteutuvan eron seurauksista. Loppupeleissä kaikki on brittien itsensä käsissä, mutta muu EU ei voi, tai sen ei kannata vain katsella sivusta, jos ja kun kaaos syvenee.

Eurooppa tarvitsisi nyt Suuria Johtajia, jotka osaisivat ja uskaltaisivat junailla briteille järkevän ulospääsytien. Macronin piti olla sellainen ja Merkel oli. Nyt molempien poliittinen painoarvo hiipuu uhkaavasti.

Macronilla ei keskellä keltaliivien mielenosoituksia ole varaa keskittyä pääministeri Mayn pelastamiseen. Ranskan presidentin pitää nyt puhua isoilla kirjamilla Ranskan ja vain Ranskan etujen puolesta.

Luovuttuaan kristillisdemokraattien puheenjohtajuudesta Merkel puolestaan ei pysty johtamaan Saksaa enää yhtä suvereenisti kuin ennen. Ei edes kansainvälisillä parketeilla.

Saksalla tosin voi olla enemmän intressiä auttaa brittejä. Se ymmärretään sekä Saksan sosiaalidemokraattien (SPD) että kristillisdemokraattien (CDU) puoluetoimistoissa, mistä Merkelin hallitusta nyt yhä enemmän johdetaan.

Brexitin kohdalla Merkeliltä puheenjohtajuuden perinyt Annegret Kramp-Karrenbauer ja hänen demarikollegansa Andrea Nahles tuskin käyttävät veto-oikeuttaan.

Salvinin sauma iskeä

Pakkaa sotkee osaltaan neljäs suuri jäsenvaltio Italia, jonka populistihallitus, joka yrittää vääntää komission kanssa sopua budjettivajeestaan.

Macronin vaikeudet avaavat Rooman vahvalle miehelle, oikeistopopulistista Legaa johtavalle sisäministeri Matteo Salvinille pelin paikan. Salvinin puolesta Brysselissä neuvotteleva pääministeri Giuseppe Conte kysyy komissaareilta taatusti, miksi Macron saa jakaa ranskalaisille avokätisesti joululahjoja, mutta Italian populistijohtajat eivät.

Näistä asetelmista Brysseliin kokoontuvien EU-johtajien on kaikkea muuta kuin helppo pohtia järkevää ulospääsyä brexit-lukosta saati vahvistaa euroalueen kriisikestävyyttä.

Donald Trump ja Vladimir Putin seuraavat tahoillaan tilannetta elämää suuremmilta tv-ruuduilta, nakkaavat suihinsa kourallisen popcornia ja hyrisevät tyytyväisinä.