Tänään on Britannian johtajan kohtalonpäivä – "Vaikeudet näkyneet jo pitkään"

Monet näistä hankkeista ovat edenneet hitaasti, mikä on lisännyt turhautumista sekä puolueen sisällä että äänestäjien keskuudessa.

Tilannetta ovat kärjistäneet myös viimeisimmät ministerierot, jotka ovat viestineet hallituksen sisäisestä epäluottamuksesta. 

Muun muassa puolustusministeri John Healey sekä asevoimaministeri Al Carns jättivät tehtävänsä rahoituskiistojen vuoksi. Lisäksi kuusi työväenpuolueen ministeriä on eronnut pelkästään viimeisen kuukauden aikana osana laajempaa hallituskriisiä.

Samalla niin kutsuttu Epstein-kohu – jossa Starmer nimitti ex-ministeri Peter Mandelsonin Yhdysvaltain-suurlähettilääksi vuonna 2024 siitä huolimatta, että hän tiesi tämän ystävyyssuhteesta Epsteinin kanssa – on heikentänyt hänen julkista uskottavuuttaan, vaikka varsinaisia rikosepäilyjä ei ole noussut esiin.

Lue myös: Britannian pääministeri voi joutua eroamaan Epsteinin takia

Burnham noussut keskeiseksi vaihtoehdoksi

Yksi keskeisistä nimistä Starmerin seuraajaksi on Andy Burnham, joka on pitkään ollut työväenpuolueen näkyvimpiä poliitikkoja.

Burnham toimii Suur‑Manchesterin pormestarina, ja on profiloitunut vahvana aluepolitiikan sekä julkisten palvelujen puolustajana. Häntä on pidetty potentiaalisena puoluejohtajana jo vuosien ajan, ja nyt hänen asemansa on vahvistunut entisestään.

– Puolueessa on toivottu vaihtoehtoa, jossa Starmer luovuttaisi automaattisesti paikkansa Burnhamille, jotta siirtymä olisi mahdollisimman yksimielinen, Miettinen sanoo.

Hänen mukaansa työväenpuolue pyrkii ensisijaisesti pitämään rivinsä suorina ja välttämään pitkän ja repivän johtajakisan.

Lue myös: Starmerin haastaja voitti täytevaalit Britanniassa

Ero käynnistää virallisen prosessin

Starmerin eroilmoitus käynnistäisi Britannian poliittisen järjestelmän mukaisen prosessin. Pääministeri jättää eronpyyntönsä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijalle eli kuninkaalle, minkä jälkeen parlamentti käytännössä nimeää seuraajan.

Miettisen mukaan työväenpuolue on parlamentin suurin puolue, joten uusi pääministeriehdokas tulee hyvin todennäköisesti sen sisältä. Tämä mahdollistaa vallanvaihdon ilman uusia vaaleja.

Vaikka tekninen prosessi on selvä, poliittinen todellisuus voi olla monimutkaisempi. Jos puolueen sisällä ei päästä nopeasti yksimielisyyteen, tilanne voi pitkittyä ja lisätä epävarmuutta sekä markkinoilla että kansainvälisessä politiikassa.

Ulkopolitiikan linja tuskin muuttuu

Yksi keskeinen kysymys vallanvaihdon yhteydessä on Britannian ulkopoliittinen linja, erityisesti Ukrainan tukeminen. Miettisen mukaan tässä ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia.

– Työväenpuolueen peruslinja on ollut hyvin Ukraina-myönteinen, eikä haastajissa ole sellaista hahmoa, joka haluaisi tehdä tässä suunnanmuutosta, hän arvioi.

Laajemmin Britannian politiikka on Miettisen mukaan muuttumassa aiempaa polarisoituneemmaksi. Maa on siirtymässä kohti kolmen suuren puolueen järjestelmää, mikä vaikeuttaa enemmistöjen muodostamista.

– Seuraavien parlamenttivaalien jälkeen voi olla aiempaa hankalampaa saada läpi erilaisia poliittisia paketteja, Miettinen ennakoi.

Starmerin ero on siten paitsi henkilökohtainen poliittinen käänne myös merkki laajemmasta muutoksesta Britannian politiikassa.

Hänen jälkeensä tuleva pääministeri on jo maan seitsemäs kymmenen viime vuoden sisällä.