Analyysi: Tänään Kiina kiusallisesti osoittaa, missä kulkee Suomen Ukraina-tuen raja

Nyt uiguureista todennäköisesti puhutaan jotakuinkin yhtä paljon ja väkevästi kuin Kiinan aika lailla horjumattomasta Venäjä-tuestakin.

Aihe on Suomen ulkoministeriön mukaan juttulistalla. Siitä keskusteltaneen lähinnä nimellisesti.

Harhaluuloja Kiinan tuen luonteesta Suomen valtionjohdossa ei ole. Kesällä 2024 Stubb sanoi, että Kiinan presidentti Xi Jinping voisi lopettaa sodan yhdellä puhelinsoitolla Venäjän presidentti Vladimir Putinille.

Puhelua ei ole soitettu.

Suomi toki tukee jatkossakin Ukrainaa, mutta Kiinan talous on liian iso, jotta Pekingin kriittisestä tuesta Putinille voitaisiin tehdä oikea ongelma.

"Eikö olekin kiinnostavaa"

Kiina on Trumpin muotoilua lainaten kasvanut "G2"-sarjaan yli maailman johtavien G7-talousmaiden. G2-klubin valtioilta ei vaadita. Sellaisilta toivotaan ja niiden kanssa halutaan tehdä yhteistyötä.

Yhteistyöhalua on lisännyt myös Trump itse työntämällä liittolaisiaan loitommalle. Kiina on nyt saanut tilaisuuden, jonka tapa ja voima epäilemättä ylittivät sen omat villeimmätkin unelmat. 

Kiinalaislehti China Dailyn mukaan länsimaiden on "aika herätä". 

Maaliskuussa presidentti Stubb sanoi Lontoossa, että "eikö olekin kiinnostavaa, että Kiina vaikuttaa nyt hyvin vakaalta maailmanvallalta, jonka kanssa on helppo tehdä yhteistyötä".

Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen professori Lauri Paltemaan mukaan Stubb "ei ole väärässä", mutta presidentin kommentti voi antaa "liian optimistisen kuvan siitä, mihin Kiinan kanssa pystytään ja mitä sen kanssa pystyy oikeasti tekemään".

Tekemisen tasosta on vaikea vielä tehdä pitkälle meneviä päätelmiä, mutta tekemisissä Kiinan kanssa länsi pyrkii olemaan aiempaa tiiviimmin.

Vuodenvaihteessa Kiinassa vierailivat pääministeri Petteri Orpon (kok.) lisäksi Britannian pääministeri Keir Starmer ja Saksan liittokansleri Friedrich Merz.

Uusi tilanne

Kiina on itsekin uudessa tilanteessa. 

Vaikka se on rakentanut valta-asemaansa pitkään ja jo 1990-luvulta lähtien nähnyt kilpailevansa lähinnä Yhdysvaltojen kanssa, on sen tavoitteiden arviointi vielä vaikeaa.

Yhdysvallat on itsekin vahvistanut Kiinan paikan jotakuinkin joka ainoassa julkisessa strategiapaperissaan. Kiina on vastustaja numero yksi.

Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden strategiassa maiden välille visioidaan kelvollista rauhaa, "jonka ehdot suosivat Yhdysvaltoja, mutta ovat hyväksyttäviä Kiinalle".

Tätä rauhaa Trump ja Xi rakentavat sarjalla tapaamisia, joista toukokuinen kohtaaminen Pekingissä saattaa jäädä historiaan merkkipaaluna.

Kiina ja Yhdysvallat voivat Xin mukaan ajautua "äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen", jos Yhdysvallat sekaantuu Kiinan Taiwan-politiikkaan.

Kiina osoitti, jälleen kerran, olevansa hankaluuteen asti tinkimätön kumppani, jota ei hyväntekeväisyys kiinnosta. Toisin sanoen Kiina tietää arvonsa, valtansa ja paikkansa. 

Se on syytä muistaa Suomessakin.

Lue myös: “Kiinteistö mahdollistaisi tarkkailun” – tällaisia kiinteistöjä kiinalaisyritykset ovat Suomesta yrittäneet hankkia

Kiinalta ei kysellä

Vaikka Kiina on hankala, on Yhdysvaltojen nykyinen, liittolaisia kovisteleva ulkopolitiikka tehnyt Pekingistä selvästi aiempaa houkuttelevamman kumppanin.

Valtosta lainaten "Kiinan rakentavaa panosta tarvitaan niin globaalin turvallisuuden kuin kansainvälisen talouden ajankohtaisissa kysymyksissä".

Suomessa ulkoministeri Wangilta olisi kiinnostavaa esimerkiksi kysyä, miksi Kiina on halunnut ostaa kiinteistöjä muun muassa suomalaisten sotaharjoitusalueiden läheltä. 

Tai siitä, mitä Kiina ajattelee Euroopan unionin niin sanotuista Temu-tulleista.

Suomalaistoimittajat eivät näitä asioita pääse tivaamaan, sillä Wang ei tiedotustilaisuutta pidä. Myöskään Stubbilta ei ole luvassa kommentteja, puhumisen hoitaa Valtonen.

Valtoselta luvassa lienee sovittelevasti muotoiltua diplomatiaa.

Kiinalta ei kysellä tai vaadita.

Lue myös: Kiinalaisten tonttikaupat Suomessa epäilyttävät – "Kyse ei ole sattumanvaraisista mökkitonteista"