Liittokansleri Angela Merkel on kokenut eurooppalaisten tulipalojen sammuttaja. Tänään päättyvä EU:n huippukokous oli Angela Merkelille 107:s, ja hyvin todennäköisesti hänen viimeisensä.
Merkel tuntee kaikki Euroopan johtavat poliitikot. Hänellä on aikaa ja halua keskustella kaikkien, niin pienten kuin suurten maiden päämiesten kanssa. Merkel ei yli- eikä aliarvioi ketään, hän kuuntelee aidosti ja hakee loppuun saakka parasta mahdollista kompromissia, parasta Saksalle ja parasta myös Euroopalle. Merkel ei ole pelännyt kotimaista kritiikkiä, vaikka paras Euroopalle ei saksalaisista äkkiseltään ole näyttänyt aina parhaalta Saksalle. Monesti tulokset ovat näyttäytyneet vasta vuosien kuluttua.
Puolan Laki ja Oikeus -puolueen masinoima oikeusjärjestelmän manipulointi ja perustuslakituomioistuimen miehittäminen puolueelle uskollisilla tuomareilla on röyhkeydessään operaatio vailla vertaa. Voi perustellusti kysyä, sumentaako valta järjen valon. Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi, ääneen sanottua ei sanomattomaksi.
Kommentti jatkuu linkkien jälkeen.
Lue myös: Marin: Puolan oikeusvaltiokysymyksessä on oltava hyvin tiukka
Puolan parlamentti hyväksyi lain, jonka nojalla siirtolaiset voitaisiin käännyttää rajalla takaisin
Järjestö: Yli 30 000 puolalaisnaista turvautunut laittomaan tai ulkomailla tehtyyn aborttiin lainmuutoksen jälkeen
Puola on ajanut itsensä umpikujaan Euroopan unionissa. Unionilta puuttuu Merkelin lähdettyä se tulipalojen sammuttaja, joka uskaltaa ja jaksaa yrittää liekkien tukahduttamista, vaikka roihu muistuttaisi jo suomalaista juhannuskokkoa. Merkel oli eilen yksi niistä harvoista päämiehistä, joka vetosi, että Puolan ja EU:n väliseen kriisiin on löydettävä ratkaisu yhdessä keskustelemalla, kasvojaan menettämättä.
Kovin moni muu EU-johtaja julisti tuohtuneena Eurooppa-neuvoston punaisella matolla, että unioni ei anna Puolalle periksi ja maan on asetuttava eurooppalaiseen ruotuun. Eilinen pattitilanne jäi, kuten moni muukin asia, EU:n komission päänsäryksi ja seuraavien huippukokousten ratkottavaksi. Tämä päänsärky voi kestää pitkään.
Angela Merkelkin olisi todennäköisesti mieluimmin hyvästellyt kollegansa mukavalla EU-illallisella kuin keskellä institutionaalista riitaa yhden tai kahden jäsenmaan ja unionin välillä. Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki sai taistelussaan varauksetonta tukea Unkarin Viktor Orbanilta.
Kenestä on Merkelin saappaisiin – vai onko kenestäkään?
Angela Merkelin roolia EU:ta koossa pitävänä henkisenä johtajana ei voi antaa perinnöksi kenellekään. 27 jäsenmaan unioni on eurooppalaisten valtioiden, kulttuurien ja historian sekametelisoppa, jonka koossapitäjäksi tarvitaan joku, joka jaksaa tehdä saman loputtomalta näyttävän jalkatyön kuin Merkel. Siihen on mahdollisuus vain muutaman ison EU-maan tai EU-instituutioiden johtajalla. Itsestään selvää perillistä ei ole näkyvissä.
Unionin kannalta suuri kysymysmerkki on Saksan seuraavan kanslerin rooli Eurooppa-politiikassa ja erityisesti Ranskan ja Saksan yhteistyön jatko. Jos Ranska ja Saksa onnistuvat yhteistyön syventämisessä ja saavat tuekseen omat, perinteiset tukijamaansa, voi tuloksena olla vahvempi unioni. Haikailut kahden kerroksen unionista voi kuitenkin unohtaa.
Unkarin ja Puolan sytyttämät tulipalot ovat siitä kiistaton todiste. Euroopan yhteisö ja sen perillinen unioni rakennettiin alun pitäen niin yltiödemokraattiseksi, että päätöksenteon yksimielisyysvaatimus tärkeimmissä asioissa voi estää päätöksenteon kokonaan ja loputtomiin. 27 jäsenmaan unionin on pidettävä kaikki mukana ja Eurooppa koossa, muutoin unioni menettää merkityksensä ja muun maailman johtajat eivät tiedä jatkossakaan kenelle Euroopassa soitetaan Angela Merkelin jälkeen.
Nyt syttynyt tai sytytetty roihu on saatava tukahdutettua nopeasti, sillä tulipaloilla on taipumus laajentua nopeasti.
Kirjoittaja työskentelee MTV Uutisten Eurooppa-kirjeenvaihtajana.