Kävin kuun alussa kahdessa pitkässä jonossa. Toinen niistä oli alkutalven ilmiö, toinen sen sijaan jo yli 20-vuotias hyvinvointivaltion epäonnistumisen symboli.
Vuoden lopussa uutisoitiin, että Amos Rexiin riittää kävijöitä parituhatta päivässä. Sisäänpääsylippu on 18 euroa.
Myllypuron ruokajakelussa käyntimäärä olisi paljon tuota enemmän, mutta henkilökunta päätti lisätä jakopäivien määrää kahdesta viiteen viikossa, jotta kylmässä ei tarvitsisi olla niin pitkään.
Nyt viikon isoimpina päivinä määrä on 1 600–1 800 ihmistä. Osalla heistä ei välttämättä ole kahdeksaatoista euroa.
Selvitin eri kaupunkien ruoka-avun tilaa. Asiakaskäynnit ovat kasvussa, raportoitiin Helsingistä, Espoosta, Vantaalta, Turusta, Tampereeltakin.
Vuonna 2016 Myllypurossa käyntimäärä ylitti 100 000, vuonna 2018 asiakaskäyntejä oli 264 000. Hurstilla viime vuonna jonotti yli 300 000 kävijää.
Turussa kerrotaan 15 prosentin vuosikasvusta – asiakaskontakteja noin 187 000 kappaletta.
– Jatkuva kasvu alalla, jota ei tulisi olla ollenkaan olemassa, ei tietenkään ole ollenkaan hyvä asia, tiivistää Operaatio Ruokakassin toiminnanjohtaja Jari Niemelä.
Kyseisen järjestön kautta tulee "ainakin 95 prosenttia" kaikesta Turun alueella ilmaiseksi jaettavasta ruoasta.
Myllypurossa elintarvikepua johtava Sinikka Backman sanoo, että tutkimuksen mukaan 92 prosenttia kävijöistä on täysin riippuvaisia ruoka-avusta.
– Lapsiperheiden määrä on kasvanut ja vanhusväestöä meillä on luvattoman paljon. Yli 90-vuotiaat käyvät arvuuttelua siitä, että ostaako lääkkeet vai tullako tänne.
Backmanin mukaan pienituloisimmille voisi antaa lääkkeet maksutta. "Se auttaisi jo paljon."
Vuosina 1991–2019 Suomea on johtanut 10 hallitusta vaihtelevilla kokoonpanoilla. Tänä aikana ruoka-aputoiminta on vakiintunut osaksi suomalaista hyvinvointivaltiota.
Hyvinvointivaltiota, jonka epäonnistumisen symboli leipäjono on, kirjoittaa köyhyystutkija Maria Ohisalo ruoka-apua käsittelevässä väitöskirjassaan.
Lama toi leivän tarpeen, mutta nousukausi ei jonoja poistanut. Suomessa pelkästään EU-ruoka-apuun joutuu, ainakin kerran vuoden aikana, turvautumaan liki 300 000 ihmistä.
"Puhutaan eri kieltä", Backman tiivistää leipäjonossa olevien ja päättäjien keskusteluyhteyden.
Backmanin mukaan tilannetta ei olisi mahdotonta hoitaa kuntoon, jos on tahtoa.
Tahtoa päättäjät voivat käydä etsimässä vaikka Amos Rexistä. Tai sitten käydä tutustumassa siihen toiseen jonoon – heihin, jotkä sinnittelevät aamusta iltaan.