Star Wars -elokuvat sinkosivat teini-ikäisen Carrie Fisherin maailmantähteyteen, mutta hänen tarinastaan tuli varsin erilainen kuin olisi voinut olettaa.
Musta vuosi 2016 niitti jälleen yhden aikamme legendaarisimmista näyttelijöistä, kun Carrie Fisher menehtyi eilen tiistaina 27. joulukuuta.
Carrie Fisher nousi kuuluisuuteen vuonna 1977, kun ensimmäinen Star Wars -elokuva sai ensi-iltansa. Sitä ja kahta jatko-osaa Fisher tähditti yhdessä Harrison Fordin ja Mark Hamillin kanssa.
Kuten jokainen Star Wars -fani tietää, vuosina 1977-1983 ilmestyneet elokuvat sinkosivat Fordin suoraan Hollywoodin etulinjaan, mutta parikymppinen Fisher ja Hamill jäivät rooliensa vangeiksi.
Fisherin ura ei ottanut tuulta siipiensä alle. Sen sijaan kuvaan astuivat päihteet.
Jo 1980-luvulla Fisher oli addikti, joka kamppaili rajua huume- ja lääkeongelmaa vastaan.
Vuonna 1987 hän julkaisi kiitellyn Terveisiä unelmien reunalta -teoksen, jossa hän kertoo avoimesti, joskin satiiriseen tyyliin päihdeongelmistaan ja elämästään kahden Hollywood-tähden lapsena. Teoksesta tehtiin elokuva, jossa pääroolia näytteli Meryl Streep.
Pitkään näytti siltä, että Fisher sai enemmän huomiota yksityiselämän skandaaleilla ja että hänet on tuomittu pieniin sivurooleihin Hollywoodin B-luokassa.
2000-luvulla suunta kuitenkin muuttui ja Fisheristä tuli yllättäen suuri voimavara mielenterveyden häiriöistä kärsiville.
Hän oli yksi ensimmäisistä Hollywood-tähdistä, joka kertoi avoimesti kärsivänsä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Palavilla ja henkilökohtaisilla puheenvuoroillaan Fisher auttoi karistamaan stigmaa mielenterveyden häiriöiden yltä.
– Olen mieleltäni sairas. Voin sanoa sen. En ole häpeissäni siitä. Selvisin siitä ja selviytyminen jatkuu edelleen, mutta antakaa vaan palaa, Fisher totesi eräässä kuuluisassa puheessa.
Avoimuus ja haavoittuvuuden myöntäminen nostivat Fisherin langenneesta tähdenlennosta uudenlaiseksi pyhimykseksi, jota laaja fanikunta rakasti ehdoitta.
Fisher oli kapinallinen, aina prinsessa Leiasta kuolemaansa saakka.
Siitä kertoo muun muassa se, että Fisher kirjoitti vuonna 2009 ilmestyneessä Wishful Drinking -kirjassaan itselleen myös muistokirjoituksen.
– Kerron nuoremmille ystävilleni, että huolimatta siitä, miten lähden, haluan, että kaikkialla kerrotaan, että hukuin kuunvalossa, omiin rintaliiveihini kuristuneena.
