Kolumni: Vauhtia tiedustelulakeihin - UM:n vakoilu ei saa unohtua

Kun historiallisen laaja vakoilu Suomen ulkoministeriön verkkoympäristössä paljastui syksyllä 2013, muu maailma oli jo herännyt tiedustelun raakaan ja häikäilemättömään maailmaan - kiitos Edward Snowdenin paljastusten.

Sinisilmäinen Suomi ei.

Siksi UM:n vakoilupaljastus iski kuin pommi.

Valtionhallinnossa ja ulkoministeriössä oli ollut yrityksiä parantaa kyberturvallisuutta, mutta mikään ei juuri edennyt.

Tuolloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ei asialle paljoa korviansa lotkauttanut. Vielä enemmän vastahankaan oli Krista Kiuru (sd.), joka vielä viime töinään edellishallituksen liikenne- ja viestintäministerinä jätti myös puolustusministeriön tiedonhankintalakityöryhmän mietintöön eriävän mielipiteen.

Poliittista vastuuta ulkoministeriön tietomurrosta ei kantanut kukaan, vaikka huomattavasti pienemmistäkin asioista on pantu poliittisia päitä pölkylle.

Vaan eihän Suomessa.

Miksei? Se on hyvä kysymys, johon tuskin koskaan saadaan vastausta.

Nyt Yle siis kertoo tutkimustensa jälkeen, että asialla oli venäläinen verkkovakoiluryhmä Turla. Vakoillut tiedot on ohjattu kulkemaan tietoliikennesatelliittien kautta, joten jäljistä ei ole tietoakaan. Vastaavaa on Ylen käyttämän venäläisen tietoturvayrityksen Kasperskyn mukaan tapahtunut liki 50 maassa. Toiminta on Venäjän valtion rahoittamaa.

Nyt voi kysäistä, onko UM pimittänyt tätäkin tietoa.

Toissa kesänä Supo valotti esitutkintaansa sen verran, että vakoilun takana on ollut kaksi valtiollista toimijaa.

Hallitus puolestaan valmistelee tiedustelulakipakettia, joka pitäisi saada eduskunnan käsittelyyn pikapuoliin ja voimaan vielä tällä vaalikaudella.

Sisäministeriö valmistelee siviilitiedustelua, puolustusministeriö sotilastiedustelua ja oikeusministeriö tutkii lakiesitysten suhdetta perustuslakiin. Varsinkin siviilitiedustelu vaatii perustuslakimuutoksia, koska siihen liittyy ihmisten yksityisyydensuojaa koskevia ongelmia.

Lakimuutoksia perustellaan kansallisella turvallisuudella - kyse on terrorismiin ja verkkovakoiluun vastaamisesta. Muilla mailla, kuten Ruotsilla, nämä oikeudet ovat jo olemassa. Suomi joutuu turvautumaan ”kumppaneiden” apuun.

Joskus kannattaa luottaa kotimaiseen viranomaiseen enemmän kuin ulkomaanapuun  - ja sen aika on viimeistää nyt.

x x x x x x x x x

Lakimuutokset ovat parhaillaan kansanedustaja Tapani Töllin (kesk.) johtaman parlamentaarisen työryhmän arvioitavana.

Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) on esittänyt työryhmälle toiveensa, että tiedustelulakeihin liittyvät perustuslain muutokset vietäisiin läpi nopeutetusti, jotta ne saataisiin voimaan vielä tällä vaalikaudella. Se edellyttää viiden kuudesosan enemmistöä eduskunnassa. Muuten lait, joita tarvittaisiin jo nyt, tulisivat voimaan aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

Mainittakoon, että SDP:tä Töllin työryhmässä edustaa juuri muutoksia vastustanut Krista Kiuru yhdessä Ilkka Kantolan kanssa.

Kiurun nimitystä kummeksuttiin muissa puolueissa. Tiettävästi jopa SDP:ssä nähtiin silti paremmaksi, että Kiuru istuu sisällä työryhmässä ”säkättämässä” - hänelle pitkäkestoiseen tapaansa - kuin sen ulkopuolella.

Kurun aikaisempia kantoja pidetään enemmän näet liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten kuin SDP:n näkemyksinä. Työryhmässä Kiurun uskotaan tulevan enemmistön linjoille - jota SDP:n nykyjohtokin edustaa.

Näin ainakin luulisi.

Luulisi nimittäin, että esimerkiksi Pariisin terrori-iskut ja Euroopan totaalisesti muuttunut turvallisuustilanne muuttaisivat asenteita myös Suomessa. Luulisi ainakin.