Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta saatteli tänään hautaan 47 vuoden iässä pöhötykseen kuolleen tupo-järjestelmän. Jatkokysymys kuuluu: Mihin ihmeeseen keskusjärjestöjä, EK:ta itseään tai palkansaajien SAK:ta ja STTK:ta jatkossa tarvitaan? Kuoliko samalla lopullisesti myös kolmikanta?
Alahuhdan ilmoitus ei ollut yllätys, vaikka työnantajien keskusjärjestö on uhonnut tupo-järjestelmän kaatamisella usein ennenkin. Uhittelu on ollut sitä luokkaa, että se on tuonut mieleen sadun paimenpojasta ja susista: patruunoiden touhuaminen on herättänyt viime vuosina lähinnä säälittävää hymyilyä.
Nyt vuorineuvosten aikeet on syytä ottaa tosissaan, sillä EK kirjasi tupo-kiellon sääntöihinsä. Ensi huhtikuun jälkeen tupoista ei neuvotella. Piste.
Etelärannasta vakuutetaan, että päätös ei ole sidottu ajankohtaiseen työmarkkinatilanteeseen. Hanketta on suunniteltu vuosia. Ajankohta ratkesi kesällä, kun tehtiin päätös edustajiston syyskokouksen päivämäärästä.
Silloin ei vielä tiedetty esimerkiksi Postin lakkotilanteesta.
Nyt menee siis hautaan viime maaliskuussa 47 vuotta täyttänyt kolmikantajärjestelmä. Tupo alkoi syntyä, kun pääministeri Rafael Paasio (sd.) pyysi 1967 valtakunnansovittelija Keijo Liinamaata tekaisemaan isänmaalle ensimmäisen kolmikantasopimuksen.
Liinamaa I:n allekirjoittivat 27. 3. 1968 EK:n edeltäjän STK:n toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki (kok.) ja SAK:n puheenjohtaja (sd.).