Kun pahimmat höyryt on päästetty pihalle, voi todeta että sote-juna on edennyt keskustan ohjaksissa. Ensin tulee 18 itsehallintoaluetta ja 15 sote-aluetta. Raiteiden päässä odottaa keskustan ajama, joskin myös muutamaan kertaan kieltämä maakuntavero.
Ensinnäkin –on hyvä, että viime viikonlopun jäljiltä kaikki ovat hengissä, hallitus ei hajonnut, maassa on rauha – eli lampaat ja sudet syövät jatkossa samalta kedolta sulassa sovussa. On ihanaa – harmonista, kuten sanotaan -–eikä hallitus enää ikinä riitele.
Paitsi ettei.
Viime viikon poliittinen taistelu jätti kaikkiin sellaiset torahampaiden jäljet, jotka eivät taatusti tämän hallituksen aikana ehdi arpeutua.
Riitoja nähdään jatkossakin. Tosin yhdellä poikkeuksella viime viikonloppuun nähden: pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei voi enää uhata hallituksen kaatamisella. Se kortti on nyt käytetty.
Jos taistelun voittajaa etsitään, siitä ei ole ns. toista sanaa.
Voittaja oli keskusta, joka paalutti satavuotisen tavoitteensa luoda maahan maakuntahallinto. Se syntyi nyt. Kokoomuksen korostama valinnanvapaus olisi tullut joka tapauksessa matkaan jossakin vaiheessa – mutta keskustan ajamalle maakuntien Suomelle oli nyt ainutkertainen poliittinen ikkuna auki.
Sen kepu myös käytti.
Sdp:n kanssa temppu ei olisi onnistunut.
Jatkossa keskusta käyttää itsehallintoalueiden kautta poliittista valtaa mm. sote-kysymyksissä suurimmassa osassa maata. Jos tai kun myös Ely-keskusten valtaa siirtyy itsehallintoalueille, valtablokki vain lujittuu.
Mutta entä jatko?
Sote-hankkeen lopullinen rahoitus on auki. Alkuvaihe mennään valtion rahoituksella, mutta entäs sitten?
Ei tarvitse olla suuri visionääri, että jos rahoitusratkaisu ehditään tehdä tämän hallituksen aikana, maakunnat eli itsehallintoalueet saavat myös verotusoikeuden.