KKO tunnusti virheensä ja purki Uotin tuomion | MTV Uutiset
KKO tunnusti virheensä ja purki Uotin tuomion
Kari Uoti (Kuva: Lehtikuva)MTV3/Lehtikuva
Julkaistu 20.10.2009 09:38(Päivitetty 26.10.2009 22:08)
Korkein oikeus on tunnustanut tehneensä viime keväänä väärän päätöksen. KKO purki oikeustieteen tohtori Kari Uotin väärin perustein saaman vankeustuomion.
Jutussa oli kyse siitä, että oikeudenkäynnissä oli loukattu henkilön oikeutta vaieta sellaisista seikoista, jotka voivat toimia näyttönä häntä vastaan vireillä olevassa rikosjutussa. Kenenkään ei tarvitse itse todistaa itseään vastaan rikosasiassa. KKO:n päätöksen mukaan Uotin osalta näin oli kuitenkin menetelty.
KKO tuomitsi Kari Uotin viiden kuukauden ehdottomaan vankeuteen 17. huhtikuuta 2009. Neljä päivää myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi toisessa jutussa päätöksen, jonka perustelut olivat ristiriidassa Uotin saaman tuomion kanssa.
Uoti vaati tuomionsa purkua, johon KKO nyt suostui. Syyttäjä Malla Sunell oli vastustanut purkua.
Jutun taustalla on Uotin joulukuussa 1997 konkurssissaan painostusvankeuden uhalla vannoma pesäluettelo. Hän ei ilmoittanut siinä koko omaisuuttaan.Samaan aikaan Uotia vastaan oli käynnissä vuonna 1993 Interbank-osakekauppoihin liittyvä rikostutkinta, joka sittemmin johti Uotille langetettuun pitkään vankeustuomioon.
Mikä itsekriminointisuoja?
Itsekriminointisuoja merkitsee sitä, ettei rikoksesta epäiltyä tai syytteessä olevaa saa pakottaa tai painostaa myötävaikuttamaan omalla toiminnallaan syyllisyytensä selvittämiseen
Itsekriminointisuojan tarkoituksena on suojata syytettyä viranomaisten epäasiallista pakottamista vastaan.
Oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen edellyttää, että syyttäjän tulee pyrkiä näyttämään syyte toteen turvautumatta todisteisiin, jotka on saatu pakolla tai painostuksella syytetyn tahdosta välittämättä.
Oikeus liittyy siten läheisesti ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun syyttömyysolettamaan, mutta se kuitenkin ensisijaisesti suojaa syytetyn tahtoa pysyä vaiti.
Itsekriminoinnin kieltoa ei voida rajoittaa vain rikollisen teon tunnustamiseen tai suoranaisesti syyllisyyttä osoittaviin lausumiin, vaan kielto ulottuu myös sellaisten pakon alaisena hankittujen lausumien käyttöön, joilla pyritään osoittamaan rikoksesta epäillyn lausumien ristiriitaisuutta tai epäiltävyyttä taikka joilla pyritään horjuttamaan hänen uskottavuuttaan.
Oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin keskeisiin takeisiin kuuluu rikoksesta epäillyn oikeus sekä esitutkinnassa että muussa viranomaismenettelyssä vaieta ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Uoti suoritti vankeustuomion, mutta uudessa 2005 alkaneessa oikeudenkäynnissä törkeästä velallisen petoksesta. Tämän syytteen perustana oli nimenomaan se, että hän olisi salannut omaisuuttaan.Uotin mielestä hänellä ei ollut joulukuussa 1997 velvollisuutta ilmoittaa tiettyä omaisuuttaan, koska muutoin hän olisi joutunut myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen samanaikaisesti vireillä olleessa rikosasiassa.
KKO totesi huhtikuussa 2009 - joka siis nyt myönnettiin virheelliseksi -, ettei Kari Uotilla ollut ollut oikeutta kieltäytyä antamasta omaisuuttaan koskevia tietoja mainitsemallaan perusteella ja tuomitsi Kari Uotin törkeästä velallisen petoksesta ehdottomaan runsaan viiden kuukauden vankeusrangaistukseen.
Päätöksen tekivät oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki ja Pertti Välimäki.
EIT:n päätös muutti kannan
Neljä päivää tämän tuomion jälkeen EIT antoi Suomea koskevan langettavan ratkaisun.Tässä ratkaisussa EIT katsoi syytetyn oikeuksia loukatun. Velallisen epäiltiin antaneen ulosottoselvityksessä vääriä tietoja ja uudessa ulosottoselvityksessä häntä vaadittiin sakon uhalla antamaan varallisuustietoja. Korkein oikeus oli tässä jutussa joulukuussa 2002 päätynyt myös väärään lopputulokseen.
EIT:n mukaan rikoksesta epäilty ei ole velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen .
Nyt KKO purki Uotin tuomion tämän uuden EIT:n päätöksen perusteella. KKO katsoi EIT:n tulkinnan tarkoittavan sitä, että Uotilla ei joulukuussa 1997 ollut velvollisuutta ilmoittaa omaisuuttaan.
- Jos vireillä oleva syyte ja velalliselta ulosotto- tai konkurssimenettelyssä rangaistuksen uhalla haluttavat tiedot koskevat samoja seikkoja, velallinen saa kieltäytyä ilmoittamasta tällaista omaisuuttaan riippumatta siitä, miten merkittävinä näitä tietoja pidettäisiin hänen syyllisyytensä näkökulmasta, KKO totesi.
- Niiden omaisuuserien osalta, joita koskien Uoti oli tuomittu rangaistukseen törkeästä velallisen petoksesta, omaisuuden ilmoittamisella konkurssissa olisi saattanut olla merkitystä vireillä olleessa rikosasiassa. Tämän vuoksi Uotilla ei ollut velvollisuutta ilmoittaa kyseessä olevaa omaisuuttaan.
KKO totesi, että itsekriminointisuojan sisältöä oli tulkittu väärin ja purki Uotin tuomion ja vapautti hänet rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.
Kari Uoti kertoo blogissaan olevansa tyytyväinen ratkaisuun. - Tämä on tietysti mukava asia ja olen siitä äärimmäisen onnellinen.
Omaisuuden ympärille nivoutuneessa rahanpesuvyyhdissä oli myös muita syytettyjä. Osittain juttu on palautettu hovioikeuteen ja vireillä on myös ainakin yksi purkuhakemus KKO:ssa. Tältä osin KKO joutuu pohtimaan sitä voidaanko rahanpesusta tuomita, kun niin sanottua alkurikosta ei enää ole.
Korkein oikeus ratkaisi asian täysistunnossa, josta jääväsivät itsensä aiemman rikostuomion tehneet oikeusneuvokset. Päätöksen tekivät presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustaf Möller,Gustav Bygglin,Pasi Aarnio,Juha Häyhä,Hannu Rajalahti,Ilkka Rautio,Timo Esko,Soile Poutiainen,Marjut Jokela,Jukka Sippo ja Jorma Rudanko.
Uoti-päätöksellä on vaikutusta myös muihin vastaavantyyppisiin rikosjuttuihin.
"Ei sovellu liikennejuttuihin"
KKO katsoo EIT:n päätöksiin vedoten, että itsekriminointisuoja ei kuitenkaan ulotu liikennevalvontaan. EIT on antanut 2000-luvulla kolme päätöstä, jossa on ollut kysymys ajoneuvon haltijan velvollisuudesta rangaistuksen uhalla ilmoittaa poliisille, kuka hänen hallitsemaansa autoa oli kuljettanut tiettynä ajankohtana, jolloin liikennevalvonnassa oli ilmennyt kyseisellä autolla ajetun ylinopeutta.
Tällaisen ilmoittamisvelvollisuuden ei ole katsottu merkinneen ihmisoikeusloukkausta. KKO huomautti, että nämä ratkaisut kuitenkin rajoittuvat koskemaan liikennevalvontaan liittyvää erityistilannetta.
